Havaintoja parisuhteesta

”Täytän lupauksen omalle nuorelle itselleni, ettei minun lasteni koti ole koskaan vanhempien toimimaton parisuhde”

Teksti:
Havaintoja parisuhteesta

”Olen toista kertaa naimisissa ja nyt vireillä oleva ero on kolmas, johon olen syyllinen.

Ensimmäinen oli vanhempieni liitto. Pienenä kysyin monesti, että ettehän koskaan eroa ja minulle luvattiin, että aikuiset kyllä sopivat aina. En osannut tuolloin nähdä sitä pahana, mutta 16-vuotiaana anellessani heitä eroamaan, koska muuten tappaisin itseni, en osannut nähdä tuossa mitään hyvää. Eivät lapset halua kodikseen vanhempien toimimatonta parisuhdetta. Tuolloin päätin, että minun lapseni eivät ikinä joutuisi tuollaiseen pisteeseen vaan minä vanhempana toimisin, jos minun olisi niin pakko tehdä.

Ensimmäisessä liitossani oli kaksi täysin väärää ihmistä osuneet oikealla hetkellä yhteen ja jotenkin hullaantuneet ajatukseen aikuisuudesta ja parisuhteesta, elämän tasapainoisuudesta. Yritimme ja yritimme. 6,5 vuotta koitimme ennen kuin luovutin ja lähdin. Jatkoin lasten kanssa elämää. Eksä oli pitkään katkera. Ei varmaan minun lähdöstä vaan enemmän siitä, että joku lähti hänen luotaan. Olin enemmänkin kaluste tai jotain omistettavaa.

Tapasin elämäni rakkauden. Aloimme seurustella, menimme naimisiin ja saimme toivotun yhteisen lapsen. Arjen keskellä kuitenkin vuosien kuluessa kadotimme toisemme ja vaikkei mitään pahaa ole edelleenkään sanottavana, niin jotain väliltä on kuollut unohdettuna.

Nyt olen kolmen lapsen äitinä siis keskellä eroa. Taas. Tunnen surua ja väsymystä ja samalla suurta helpotusta. Tiedän olevani monen mielestä itsekäs ja toimivani väärin, mutta en osaa toimia muutenkaan. Tiedän peiliin katsoessa, että olen yrittänyt kaikkeni. Etten ole luovuttanut liian helposti ja että joskus ainoa vaihtoehto on lähteä ja aloittaa alusta.

Tulevaisuus on auki. En tiedä vielä, miten kaikki käytännössä menee ja järjestyy. Tiedän, että hymyilen taas ja että teen sitä enemmän kuin itken. Tunnen asioita enkä enää kävele usvassa. Hengitän eikä rintaa purista. Olen läsnä lapsilleni ja nautin heidän seurasta enkä vaivu koko aikaa omiin ajatuksiin suojaan.

Ja täytän lupauksen omalle nuorelle itselleni, ettei minun lasteni koti ole koskaan vanhempien toimimaton parisuhde.”

X