Havaintoja parisuhteesta

”Teidän hyväksyntänne ja positiivisen asenteenne ansiosta minulla oli rohkeutta kaappini täydelliseen tuhoamiseen!”

Teksti: Havaintoja parisuhteesta
”Sain juuri Facebookissa ilmoituksen muistosta 4 vuoden takaa: ensimmäinen kertani Helsinki Pride-kulkueessa. Päätin rustailla taas tarinaani muillekin.
Olin noin puolitoista vuotta identifioitunut aseksuaaliksi ja tyytyväinen päätökseeni. Elämäni meni eteenpäin niinkuin ennenkin, ainoa muutos oli, että minä olin yhtäkkiä ”kaapissa”. Ja mikään merkittävä muutos tuo kaappi ei ollut. Minulta ei ennenkään ollut juuri kukaan kysellyt seurustelusta, vaikka olin vasta yhdessä parisuhteessa ollut. Sisältä koin muuttuneeni mutta ulospäin se ei näkynyt.
Muutamille hyville ystäville kerroin matkan varrella, ikään kuin kokeeksi. Kaikki olivat ystävällisiä ja hyväksyviä, ja minulle tuli parempi olo itseni suhteen. Noina vuosina löysin oman tyylini ja oman ääneni ja opettelin olemaan täysin oma itseni. Seksuaalisuuden löytäminen ja hyväksyminen olivat viimeinen askel itseni rakastamiseen.
Prideen osallistumista olin jo harkinnut melko kauan, mutta en tiennyt uskaltaisinko yksin lähteä. Tunsin kyllä muita aseksuaaleja vertaistukikeskusteluista mutta yksin joutuisin matkustamaan. Sitten kuulin erään toimittajan etsivän haastateltavakseen aseksuaaleja ja toivoi pääsevänsä seuraamaan jonkun matkaa Prideen. Hetken mielijohteesta otin toimittajaan yhteyttä ja suostuin haastateltavaksi.
Tapasimme toimittajan kanssa Helsingissä ja teimme osan haastattelusta ennen kulkuetta. Toisen ihmisen läsnäolo ja tuntemuksista puhuminen rauhoitti. Kulkueen lähdön lähestyessä lähdimme yhdessä kohti Senaatintoria. Moni muukin oli matkalla samaan suuntaan, toisilla oli pelkkiä sateenkaaren värejä yllään ja toiset aivan tavallisissa vaatteissa. Toisilla oli lippuja. Tunsin kuuluvani joukkoon. Olimme kaikki erilaisia ja meillä oli erilaiset tarinat, mutta kokoonnuimme samaan paikkaan samasta syystä.
Erosimme toimittajan kanssa torilla ja liityin muiden aseksuaalien joukkoon. Aseksuaaleilla oli oma blokki, joka kuulutettiin liikkeelle omalla vuorollaan. Minä kuljin muiden mukana, heilutin aseksuaalilippua aseksuaalien blokissa. Kulkue oli elämys, jota en osaa sanoin kuvailla!
Puistojuhlassa en valitettavasti kauaa ehtinyt viipyä koska minun piti ehtiä junaan. Junassa kulkueen antama itsevarmuuden ja voimaantumisen tunteet olivat vielä niin vahvat, että päätin poistua kaapistani. Tein Facebookiin julkaisun, sen josta minua tänään muistutettiin, ja tässä on lainauksena koko tuo julkaisu:
”Vajaa kaksi vuotta sitten ympärilleni rakentui yllättäen kaappi. Se oli pieni ja vanha. Siihen mahtui sisään, jos käpertyi kyykkyyn kaapin lattialle. Puu oli tummaa ja iän kuluttamaa. Ovet eivät aina pysyneet kunnolla kiinni. Se oli juuri sellainen kaappi, johon menin mielelläni sisään, omaan rauhaani, todennäköisesti lukemaan.
Näiden vajaan kahden vuoden aikana kaappi on pettänyt ympäriltäni vähä vähältä. Ensin ovet eivät menneet enää lainkaan kiinni vaan pysyivät aina hiukan raollaan. Vähitellen ovet jäivät vähän enemmän auki, kunnes ne jäivät sepposen selälleen. Sen jälkeen kaappi itse alkoi muuttua huteraksi. Siellä ei uskaltanut oikein liikkua, koska kaappi saattoi romahtaa milloin tahansa.
Tänään tuhosin sen kaapin. Matkustin Helsinkiin. Osallistuin Pride-kulkueeseen avoimesti omana itsenäni. Kerroin lipuilla ja pinsseillä, mihin joukkoon kuulun. Ja nyt jaan tämän kokemuksen täällä.
Olen aseksuaali. Eilen pystyin kahden käden sormilla laskemaan ne ihmiset, joille olen nämä sanat sanonut. Tänään en enää laske. En enää salaile. En enää pidä tunteitani sisälläni. Tänään olen minä!
Kiitos kaikille niille, joille olin jo kertonut! Teidän hyväksyntänne ja positiivisen asenteenne ansiosta minulla oli rohkeutta kaappini täydelliseen tuhoamiseen!”
Niille, jotka päivittelevät Pride-tapahtumaa ja kyseenalaistavat miksi se pitää järjestää, haluan sanoa seuraavan viestin: Pride-kuukaudessa ja -kulkueessa on kyse rakkaudesta, itsensä ja muiden hyväksymisestä ja tasa-arvosta! Olemme kaikki ihmisiä tällä pallolla! Miksi on niin vaikeaa hyväksyä ihmisiä, jotka rakastavat saman sukupuolen edustajaa, ovat muunsukupuolisia tai kokevat itsensä vain eritavalla kuin muut? Emme me yritä tehdä teistä muista homoja tai kieltää tyttöjen ja poikien olemassaoloa! Me haluamme kertoa, että kaikki eivät ole samanlaisia kuin te ja meitäkin voi kohdella ystävällisesti ja ymmärtävästi, vaikka olisi jostain erimieltäkin!
Ihanaa Pride-juhlaa kaikille! Rakastakaa toisianne!”

Lue myös

X