Havaintoja parisuhteesta

”Toivoisin vain, että hän ei olisi koskaan ollutkaan”

Teksti:
Havaintoja parisuhteesta

”Minä olen lapsesta asti toivonut, ettei minulla olisi isää. Ja mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän toivon sitä. En halua hänen kuolevan, toivoisin vain, että hän ei olisi koskaan ollutkaan. Kaikki ikävät muistot pyyhkiytyisivät mielestäni pois, ja ikävien muistojen aiheuttamat mielenterveysongelmat poistuisivat myös vaikeuttamasta elämääni.

Minun isäni ei ollut koskaan läsnä. Mutta samalla hän vei kaiken tilan kotoa. Hän ei ottanut kontaktia meihin lapsiin, paitsi huutaakseen ja tiuskiakseen. Hän ei ottanut kontaktia äitiin, paitsi haukkuakseen. Hän myös löi äitiä, usein. Repi vaatteista, sylki naamaan, potki päätä lattiaan, kuristi ja nipisteli. Raiskasi, alisti, manipuloi. Uhkasi tappaa. Rikkoi kirjaston kirjat, joita äiti oli lainannut. Heitti puhelinta, heitti ruokaa.

Ja pyysi anteeksi. Jos ei heti saanut anteeksi, korosti katumustaan lyömällä tai repimällä. Anna anteeksi!

Isä oli vanhoillislestadiolainen, ja niin olimme me muutkin. Anteeksi pyydetään, anteeksi annetaan, ja asia unohdetaan. Ehkä sitä ei ollut silti tarkoitettu sovellettavaksi väkivaltaan, ken tietää.

Me lapset saimme seurata tätä esitystä vierestä. Muutamat meistä poistuivat aina paikalta, halusivat olla näkemättä ja kuulematta. Sitten oli myös heitä, jotka menivät aina väliin. Jotka repivät isää pois äidin kimpusta, huusivat, ja yrittivät puhua järkeä. Minä olin yksi heistä.

(25 avioliittovuoden jälkeen virkavalta puuttui asiaan, ja isä pidätettiin. Tutkintavankeus, ja oikeuden päätöksellä ehdollinen tuomio, koska äiti ei vaatinut mitään. Tuosta on nyt kymmenen vuotta. Isä ei edelleenkään myönnä tehneensä mitään väärää.)

Minä olen nyt 26-vuotias nainen, itsellänikin on jo lapsi. Enkä edelleenkään saa selvyyttä asioihin. Miksi tuon annettiin jatkua kymmeniä vuosia? Miksi maailma on näin epäreilu? Miksi joku haluaa aiheuttaa lapsilleen traumoja? Miksi?

Enkö minä ollut rakkauden arvoinen? Enkö minä ole selityksen tai anteeksipyynnön arvoinen?

Toivon niin kovasti, että häntä ei olisi koskaan ollut.”

X