havaintoja parisuhteesta

”Tuijotit vaan sen edessä olevan äijän persettä, senkin huora!!!”

Teksti: Havaintoja parisuhteesta

”Pakko oli kirjoittaa ja kertoa myös oma tarina, koska noita väkivaltaisia ja mustasukkaisia miehiä tuntuu olevan enemmän, mitä olisin koskaan arvannutkaan.

Minä, 18-vuotias naiivi ja sinisilmäinen nuori nainen rakastuin samanikäiseen mieheen. Kaikki oli aluksi ihanaa, sain jakamatonta huomiota ja koin olevani jotain erityistä.
Ignoorasin kaikki varoitusmerkit.

Ensimmäinen raivari taisi tulla yhden yhteisen kauppareissun jälkeen. Seistiin kassajonossa ja itse jumitin lasittunein katsein eteenpäin ajattelematta yhtään mitään. Edessä oli seissyt joku nuorimies, mutta en kiinnittänyt ko. henkilöön mitään huomiota. Oman aikamme jonotettua päästiin kassalle ja ulos kaupasta. Ja sitten se alkoi… ”Oliko hyvä perse häh?!?!” ” Tuijotit vaan sen edessä olevan äijän persettä, senkin huora!!!”
Kuittasin tämän tilanteen sillä, että hänellä oli kai huono päivä.
Kunpa olisin tiennyt, että se oli vain alkua.

Muutettiin yhteen vieraaseen kaupunkiin ja aloitettiin yhteinen elämä. Aluksi kaikki meni ihan hyvin, mutta viikonloppuisin ryypättiin ja käytiin yhdessä baarissa, niinkuin sen ikäisenä muutkin tekivät. Sain paljon huomiota muilta miehiltä ja mustasukkaisuus paheni.

Alkoi tulla sääntöjä, joita tuli noudattaa, tai muuten olin huora.
Minua koski nämä säännöt:

-En saanut käyttää farkkuja tai hameita
-En saanut kuivata hiuksia hiustenkuivaajalla
-Töissä en saanut hymyillä miesasiakkaille (hän tuli välillä töihin vakoilemaan miten käyttäydyn miesasiakkaiden kanssa)
-Baarissa en saanut itse tilata baaritiskiltä juotavaa jos baarimikkona oli mies
-Baarissa en saanut yksin käydä vessassa, vaan hän saattoi minut vessan ovelle ja odotti siinä niin kauan, kunnes tulin ulos
-Kännykkä piti antaa tarkastettavaksi kerran viikossa (hän myös seurasi puhelintapahtumiani ollessaan yhdellä puhelinoperaattorilla töissä)

Jos joku mies baari-illan aikana katsoikin minuun päin, hänen piti mennä haastamaan riitaa ja lähestulkoon aina oli tappelu baarin ulkopuolella.

Kun olin äitini luona käymässä, hän kiristi minua koiralla, että ei anna ruokaa tai vie koiraa ulos, ellen tule seuraavalla junalla kotiin.
Hän piti minua usein ranteista kiinni sängyn päällä ja sylki naamaan. Tämä oli lähes päivittäinen tapa. Koska olinhan huora, joka kävi panemassa muita miehiä.

Elämä oli yhtä helvettiä kun olin 19-vuotias ja vieraassa kaupungissa. Pelkäsin. Hän oli uskomattoman hyvä manipuloimaan ja kilttinä ihmisenä annoin aina anteeksi ja uskoin ne sanat: ”Ei koskaan enää”.

Kaikki kulminoitui omaan 20-vuotis syntymäpäivään. Lähdettiin bilettämään baariin ja kotimatkalla hänellä naksahti taas. Hän syytti minua siitä, että minulla on toinen puhelinliittymä, millä soittelen muille miehille (todellisuudessa mitään toista liittymää ei ollut). Hän kaatoi minut maahan ja repi kädestäni laukun, kännykän ja kotiavaimet. Seuraavaksi hän jo tarrasikin päästäni kiinni ja hakkasi sitä asfalttiin.

20-vuotis synttärit oli ikimuistoiset, enkä varmasti unohda niitä koskaan. Tajusin, että minun on päästävä pois ja jo seuraavalla viikolla muutin takaisin vanhaan kotikaupunkiini. Onneksi pysyvää vammaa ei tullut ja olen hengissä ja tällä hetkellä vahvempi kuin koskaan. En ole edes vihainen hänelle. En tunne mitään muuta kuin sääliä.”

Lue myös

X