Havaintoja parisuhteesta

”Tuntuu että yritän muuttaa toista koko ajan”

Teksti:
Havaintoja parisuhteesta

”Tässäpä tämmönen jos kelpaa. Kirjotin joskus muutama kuukausi sitten vitutuksissani, mut laitan nyt tämän tähän siinä toivossa jos jotain kommenttia tai vertaistukea muilta tulisi. En tiedä oonko ite vaan hullu pirttihirmu vai mitä tässä pitäs tehdä. Voit lyhentää jos tahdot.

Toista yritän jatkuvasti muuttaa, mikset pese hampaita, millon oot viimeks käyny suihkussa, ällöttää kun ei pese hampaitaan. Ei huolehdi lasten vitamiineista tai hampaiden harjauksesta aamulla, koska ei muista. Oman kahvinsa kyllä muistaa joka aamu keittää. Puhelinta räplää tai lukee mainoksia yhteisten ruokahetkien aikana.

Ei tee aloitetta seksiin, ei edes jatka jos ehdotan, vihjaan tai ohimennen kosketan. Ei vie roskia ennen kuin roskat vyöryy roskiksesta yli. Osallistuu kotitöihin sillon kun tulee vieraita, keittiötä sillon tällön raivaa, auton huoltaa mutta muu minun vastuulla. Siis 5 ihmisen pyykin pesu. Petivaatteiden vaihto 5 sänkyyn. Pölyt, järjestys, imurointi, luuttuaminen, vaatekokojen – , kevät-, kesä- yms vaatteiden huolehtiminen. Ruuanlaitto.Minulla pölyallergia, ja jos en jaksa joka vitun päivä siivota, sen kyllä tunnen.

Yritin kai tiedostamatta korjata itsestäni jotain, kun halusin kiirehtiä kihloihin, naimisiin, lapsia, vaikka alusta saakka oli jo samat ongelmat läsnä. Luulin kai että niiden myötä asiat korjaantuu. Hän odottaa, että lapset ymmärtää jo asiat samoin kuin aikuinen. Odottaa, että lapset osaa leikkiä itse ja jaksaa keksiä uusia leikkejä koko ajan. Ei ehdota lapsille esim askartelua, piirtämistä, palapelejä yms. Ei ymmärrä, että lapset on vain hetken pieniä. Viettää niiden kanssa kyllä muuten aikaa välillä, myös jos haluan omaa aikaa tai olen kipeä. Ei tuo kaupasta muuta kuin leipää, kahvia ja maitoa, ehkä max banaania. Sellasta mitä vaan itse tarvitsee ja syö. Vaikka hyvin tietää että meillä käytetään myös kasviksia, salaattia, muitakin hedelmiä. Joudun erikseen vielä kauppaan. Ei muista juhlapäivinä, selittää että ei oo päässy kauppaan, mutta eiköhän niitä mahollisia kauppapäiviä oo ollu ennen juhlapäivääkin.

Tuntuu että yritän muuttaa toista koko ajan ja odottaa liikaa, tuntuu että oon aivan väsynyt tähän elämään hänen kanssaan. Ärsyttää kaikki hänen tekeminen ja jollain tapaa vahdin kaikkea tekemistään. Helpompi pitää lapset ruodussakin silloin kun hän töissä. Meillä on aivan eri näkemykset asioihin ja lapset on ihan hukassa kumpi onkaan se oikea tapa. Tuntuu että olis helpompi pitää rutiineista kiinni jos oisin yksin lasten kanssa. Tuntuu, että tarviisin aikaa miettiä ja olla vain yksin omien ajatusteni kanssa, ilman että tarvitsee jatkuvasti odottaa toiselta jotain.

Kaipaan intohimoista seksiä, läheisyyttä. Keskusteluja, niin että toinen aidosti kuuntelee ilman että joudun 5 kertaa kysymään ”kuulitko”. Kaikkeen pitää tehdä ite alote, jos jotain meinaa saada. En jaksa. Joka päivä sanotaan, että rakastetaan, mutta oon alkanut tosissani pohtimaan, tarkoitanko sitä enää? Oon kyllästynyt odottamaan, kun mitään ei kuitenkaan tapahdu.”

X