Havaintoja parisuhteesta

Tuntuuks susta, että sä jäät aina kaikelle kakkoseksi?

Teksti: Havaintoja parisuhteesta

Tiedättekö sellaista parisuhdetta, jossa kaksi ihmistä istuu illalla sohvalla toistensa vieressä ja skrollaavat omia puhelimiaan sormenpäillään? Tiedättekö sellaista parisuhdetta, jossa omia puhelimiaan kosketelleet ihmiset menevät yhteiseen sänkyynsä ja jatkavat puhelimensa skrollaamista sormenpäillään?

Entä oletteko koskaan nähneet pariskuntia, jotka ovat lähteneet ulos syömään ja istuvat pöytänsä äärellä sanomatta toisilleen mitään ja joista toinen tai molemmat koskettelevat puhelimensa pintaa? Entäpä oletteko kuulleet parisuhteesta, jossa toisella on tärkeää sanottavaa ja kesken asian sanomisen toinen ottaa puhelimensa esille ja alkaa kosketella sitä?

Oletteko koskaan miettineet, että miltä mahtaa toisesta tuntua, kun pariskunnan toinen osapuoli uppoutuu seksin jälkeen heti oman tyydytyksensä saatuaan älypuhelimensa kiehtovaan maailmaan kuin kertoakseen, että sain haluamani ja jatkan valitsemallani itsekkäällä linjalla? Entä oletteko koskaan miettineet, että mikä on se tunne, kun itselle tärkeää asiaa sanoessa, toinen ottaa oikeudekseen selailla sosiaalista mediaa kuin se olisi siinä tilanteessa tärkein asia?

Mitäpä siitä asiasta ajattelette, että pariskunnan toinen osapuoli on odottanut yhteistä iltaa jo pitkään ja toisen keskittyy yhteisen illan aikana kaikkeen muuhun paitsi kumppaniinsa? Tärkeämpää kuin keskustelu, koskettelu tai fiilistely on se, että illasta saa hyviä somekuvia ja katsella kuinka paljon kuva kerää tykkäyksiä?

Aivan totta, tietenkin te tiedätte sellaisia parisuhteita. Osa teistä elää tälläkin hetkellä sellaisessa parisuhteessa, jossa tuntuu jäävänsä melkein kaikelle kakkoseksi. Eikä siinä mitään, että kaikki yllä kirjoitettu tapahtuu toisinaan ja huomaamatta. Jokainen meistä on joskus syyllistynyt välinpitämättömyyteen. Enkä minä sano, etteikö illan aikana voisi seikkailla sosiaalisen median kummallisessa maailmassa. Sanon vain siinä vaiheessa jos siitä tulee kokoaikainen tapa tai jos puhelin saa selvästi enemmän kosketuksia kuin puoliso.

Kaikki kirjoittamani esimerkit ovat totta. Ne on poimittu erään suomalaisen päivittäislehden lukijakyselystä, jossa kerättiin kokemuksia älypuhelimen käytöstä parisuhteessa. Jopa kolmekymmentä prosenttia kyselyyn osallistujista ilmoitti, että älypuhelin on vähentänyt pariskunnan välistä läheisyyttä merkittävästi ja sama määrä ilmoitti puhelimen vaikuttaneen seksin vähenemiseen.

Ei tehdä puhelimesta tässä kirjoituksessa saatanaa. Ei väline ole tässä tapauksessa suurin syyllinen, vaan asenne. Sitähän sanotaan, että elämä on valintoja. Sitä se on myös parisuhteessa. Se on valinta, että haluaako nukkumaan mentäessä keskustella tai suudella puolisonsa kanssa vai selata illan somefeedi lävitse. Jos valitsee puhelimen ja väittää sen jälkeen, että syy puolisoiden väliseen koskemattomuuteen ja seksittömyyteen on ajanpuute, niin valehtelee sekä kysyjälle että itselleen. Jos on halua, niin on aikaakin. Kaikki muu on tekosyiden keksimistä.

Samaisen sanomalehden artikkelissa viitattiin yhdysvaltalaiseen parisuhdetutkimukseen, jossa parisuhteen tärkeimmäksi liimaavaksi voimaksi todettiin yhdessä vietetty aika. Tyytyväisimpiä parisuhteisiinsa olivat ihmiset, joilla oli päivittäin vähintään 1,5 tuntia aikaa vain toisilleen. Mitä vähemmän ihmiset viettävät yhteistä aikaa parisuhteissaan, sitä korkeammaksi eroriski kasvaa. Yhdessä olemiseksi ei lasketa samassa huoneessa olemista, vaan yhteistä tekemistä.

Harva meistä edes mieltää, että välinpitämättömyys puolisoa tai lasta kohtaan on henkistä väkivaltaa. Me voimme selittää pienemmäksi sen, että kesken toisen ihmisen esittämän asian, alamme näperrellä puhelimen kanssa. Niin kuin meillä on tapana selittää kaikki muukin itselle edulliseksi. Sehän on kuin isku vasten asian esittäjän kasvoja. Merkki siitä, että minulla on tässä tärkeämpää. Enkä sano tätä jeesustellen, sillä olen itsekin syyllistynyt tämänkaltaiseen henkiseen väkivaltaan niin puolisoni kuin lapsenikin kohdalla.

Tiedätte varmasti itsekin tilanteen, jossa lapsi tai puoliso pyytää sinua katsomaan tai kuuntelemaan jotain hänelle tärkeää ja kuulee itsensä sanovan, että ihan kohta ja jatkaa katseen pitämistä puhelimen näytöllä. Ihan varmasti tiedätte. Minä ainakin tiedän, että olen siihen syyllistynyt.

Välinpitämättömyyteen ja ohittamiseen ei kenenkään pidä suostua. Jokainen meistä ansaitsee tulla parisuhteessaan nähdyksi ja arvostetuksi. Jos näin ei koe, niin onneksi voi aina lähteä pois.

Kakkoseksi ei kenenkään pidä aina jäädä.

Lue myös

X