Turhautuneen miehen puheenvuoro

Tämä mielipide on yhden miehen näkemys naisen ja miehen erilaisesta tavasta tehdä parisuhteessa asioita ja poikkeava yleensä saamistani mielipiteistä, koska mielipiteen antaja on miespuolinen henkilö.

”Koska tässä yleistetään, niin yleistänpä itsekin, ilman viittausta kehenkään. Nainen kerää lasten leluja 10 kertaa päivässä, joka kerta kun lasten leikki loppuu. Mies kerää kerran, jos silloinkaan, koska leikit jatkuvat. Nainen siivoaa, koska pitää siivota, koska kahteen päivään ei ole siivottu, vieraita on tulossa ja sitä rataa. Mies siivoaa silloin kun on likaista. Ja usein vaikuttaa siltä, että kun siivoaa, on se tehtävä naisen tavalla tai on väärin siivottu. Voiko edes siivota väärin, joku kysyisi. Voi kyllä, jos on avioliitossa. Tämä on yksi syy, miksi miehellä on aikaa olla sohvalla, kun elämässä on ihan järkevää ottaa vähän rennommin eikä kimpoilla koko ajan joka asian perässä. Ja mieskö ei tee tai osallistu? Osallistuu, mutta kaikki miehet eivät suostu kotonaan elämään kenenkään käskynalaisuudessa, vaan edellyttävät sitä, että kotona on kaikilla hyvä olla ja aikaa jää muuhunkin kuin suorittamiseen. Siitä mies saa tarpeekseen jo työelämässä. Nainenkin voisi joskus olla miehen vieressä sohvalla ihan hyvällä omallatunnolla ja tehtäisiin joskus asioita yhteisellä tavalla. Saattaisi avioerotilastotkin kaunistua.

Toki on varmasti niinkin että keskimäärin naiset tekevät ja huolehtivat enemmän. Peukku siitä. Moni mieskin tekee ja huolehtii, jos siihen saa tilaa. Paradoksi kun on että naisen omat odotukset ja käytös eivät välttämättä tue miehen osallistumista vaan enemmänkin päinvastoin, jos ainoa oikea aika ja tapa tehdä mitään on naisen tapa. Silloinkin jos se on monin verroin tehottomampi tapa tehdä asioita, asenteen siivittämänä että minä teen kun et saa aikaiseksi kuitenkaan tai osaa niin hyvin kuin minä.

Kaikkein tärkeintä on puolin ja toisin arvostaa toisen panosta kokonaisuudessa, eikä kytätä onko joku sohvalla omassa kodissaan, ehkä ajoin ihan ansaitustikin. Joskus kannattaa käydä peilin kautta ennen kuin lähtee kovasti toista kritisoimaan. Ja jos oikeasti on ongelmaa, niin puhua toki niistä pitää, eikä mökottää itsekseen ja olettaa että se toinen osaa aina povata mistä nyt tuulee. Eikä aina kaikki mene oman mielen mukaan, kun sillä toisella tai muilla perheenjäsenillä voi olla oma näkemyksensä asioista. Siitäkään on turha pillastua, siihenkin pitää vaan tottua tai on syytä elää yksin. Sitäkin voi pohtia, jos toinen huomioi tai palautteesta parantaa toimintaansa, keksitäänkö aina lisää, vai voiko johonkin vaan tyytyä ja olla tyytyväinen?”