”Tuttavat vain jankuttavat, että kyllähän sinulla pitää joku olla, yksin ei ole kivaa.”

Ehkä useimpien kohdalla on näin, ei uskalleta lähteä suhteesta, koska pelkona on yksinjääminen. Kestetään kaikki iskut, loukkaukset ym. mieluummin kuin ottaisi eron. Tai sitten eron jälkeen on kova kiire etsiä uusi kumppani.

Itse erosin kohta 20 vuotta sitten. Olin eron jälkeen uudessa 9 vuoden parisuhteessa, mutta sekin päättyi jo 7 vuotta sitten. En kokenut kummassakaan noista suhteissa, että olisin ollut alun huuman jälkeen rakastettu omana itsenäni, ihmisenä ja naisena. Koin lähinnä, että olin miehille äiti ja itsestäänselvyys… Tunnustan, että olin liian kiltti ja tein kaiken pyytämättä, ehkä jopa liiankin kiltti huolehtimalla kaikista arkiasioista. Sitten kun jossakin suhteen vaiheessa aloin pitää puoliani niin minusta tuli suhteessa outo ja kummallinen.

Nyt olen ollut 7 vuotta yksin, siis ilman parisuhdetta. Olen tyytyväinen tähän elämääni, saan matkustaa, tehdä niitä asioita joista todella tykkään. Minulla on ystäviä, joten en ole yksinäinen.

Viimeisimmän eron jälkeen ihmisillä on ollut kamala huoli siitä ettei minulla ole kumppania. Useat tuttavat koettavat järjestellä minulle treffejä, ehdottavat Tinderiä ym. muita kontaktipalstoja. Minua harmittaa ettei minua kuunnella, kun kerron etten tarvitse kumppania vaan elämäni on hyvä näin. Tuttavat vain jankuttavat, että kyllähän sinulla pitää joku olla, yksin ei ole kivaa. Joskus tuntuu, että muilla on pelko siitä, että vien/varastan heidän kumppaninsa ellei minulle pian saada kumppania.

Olen läpikäynyt eroni, ja huomannut että on varmasti syytä ollut minussakin. Toisaalta kumppanini ovat olleet kilttejä, ei ollut väkivaltaa eikä alkoholiongelmia, mutta jokin suhteissa hiersi, ehkä se olin minä joka aloin ”vaatia liikaa”, rakkautta ja arvostusta kumppanini naisena. Olisin siis kaivannut suhteissa kumppanuutta ja kokemusta olla rakastettu. En parisuhteessa ole äiti kumppanille vaan ainoastaan äiti lapsille, puolisolle halusin olla rakastettu. Koen, että itse näytin ja annoin rakkautta. Mutta lopulta se ei riittänyt suhteissani, joten ratkaisut tuli tehtyä minun taholtani, erosin. Nyt kepein mielin nautin elämästä, kun ei tarvitse anella kenenkään rakkautta. En ole viimeisimmän eroni jälkeen lähtenyt kokeilemaan ”markkina-arvoani”, koska en ole enää ”myytävänä” vaan jatkan elämääni ilman parisuhteita.”