Työhevonen, sihteeri, luotettava, tasainen, huora ja hirviö. Se mitä kukakin tarvitsee, vain toisille, vain toisille, vain toisille
”Jos tietää olevansa välttämätön paha, onko se lopulta niin paha?
Jos käytän päiväni toisten palvelemiseen omien halujeni ja tarpeitteni seuraamisen sijaan, onko elämä sitten merkityksellistä? Tyydyttävää, täyttävää? Jos hoidan omat tarpeeni itse, ilman välillistä puuttumista, voinko keskittyä paremmin täyttämään toisen tarpeet ja olla parempi Puoliso, parempi Äiti, parempi Ystävä. Jos puhun vähemmän, kuuntelen enemmän, olen empaattisempi, vähemmän vaativa? En nalkuta, en huomauta, teen vaan itse, nielen, nielen, nielen… Hymyilen, kannustan, kehun, rakennan, tuen. Täyttääkö se aukon? Varmistaako se aseman? Vahvistaako se uskoa? Valaako se toivoa? Kasvattaako se terveempiä, paremmin huolehdittuja lapsia? Tekeekö se puolisoni onnellisemmaksi?
Jos herään aamulla, hoidan lapset, hoidan kodit, hoidan työn? Tingin unesta, omasta tarpeesta, poltan oman energiani muille, jaksan olla läsnä kun minua kaivataan, en vaadi mitään jos minua ei kaivata. Täydet kädet, tyhjä kalenteri jonka voi täyttää toiselle..? Ruoka, pyykki, tiski, siivous, harrastukset, seksi. Vain toisille. Vain toisille. Vain toisille. Vain toisille. Vain toisille. Olen ne kertonut. Jos en saa, jatkanko pyytämistä? Vai ojennanko ne ylös? Laitan kädet ristiin. Anna mitä annat, otan mitä saan, annan kaiken itsestäni, puristan viimeisenkin pisaran. Kiitän roposista, jokaisesta katseesta, jokaisesta ajatuksesta, pienistä siunauksista. Venytän penniä, kerrytän pottia, ajattelen tulevaa, vaikka pelkään sen tapahtuvan ilman minua.
Että kaiken sen antamisen palkka on hylkäys. Halveksunta. Petos. Yksinäisyys. Jos nyt koitan kuitenkin, taas. Olla enemmän, kaikille kaikki, ei kuitenkaan kenellekään tarpeeksi, itselleni en mitään. Yhdelle kätevä, toiselle rauhoittava, kolmannelle suojelija, neljännelle aurinko, viidennelle energia, kuudennelle samantekevä… Mutta olen. Osa kaikkea, en olennainen millekään, en ratkaiseva kenellekään, ohimenevä ajatus suurimmalle osalle.
Työhevonen, sihteeri, luotettava, tasainen, huora ja hirviö. Se mitä kukakin tarvitsee. Ja sisällä… Siellä sisällä. Tyhjä astia. Ilman halua, ilman tarvetta, valmiina palvelemaan, aina positiivinen, aina avulias. Nielen ja hymyilen.”
Kommentit
Sä olet surullinen ihminen. Joka viikonloppu, eri nimimerkin takaa sä jankkaat tuota samaa levyä. Ihan vilpittömästi suosittelen sinun hakeutuvan ammattiavun piiriin, koska tuo vaikuttaa jo pakkomielteiseltä. Et sinä näillä kommenteilla minua hetkauta. Et saa aikaan edes haluamaasi ärtymystä. Yleensä jätän julkaisematta. Eikö sinulla todellakaan ole perjantai-iltaisin muuta tekemistä kuin lukea blogia joka ei ole sinua varten? Yhden asian olen pyytänyt, että lapseni jätettäisiin tämän vittuilun ulkopuolelle, vaan etpä sitäkään tee. Olet surullinen aikuiskiusaaja. Kuten sanoin, vieläkään ei ole liian myöhäistä hankkia tasapainoisempi elämä. Kyllä kuusikymppisetkin terapiaan pääsevät.
Kommentit
Niin. Tarinan ihminen ei ole varmastikaan ole paha vaan kaipaa tulevansa kuulluksi ja nähdyksi omana itsenään. Mutta tämä blogi ja bloggari vain kirjoittelullaan tosiasiassa syyttää tuollaisia ihmisiä siitä että heitä loukataan, petetään tai heidän kumppaninsa on salasuhteessa. Mutta ymmärrän toki että bloggarille ajatus siitä että salasuhteilu tai pettäminen olisi sen tekijän omalla vastuulla on vieras. Tämä ilmeisimmin siksi että vastuuta omasta ihmisyydestä ei olla valmiita kantamaan taikka täysin avoimesti myöntämään omat virheensä. Vaihtoehtoinen tapa on sitten käyttää lausetta ”Ihmisessä on virhe.” jotta omista pahoista teoistaan vastuuta ei tarvitse kantaa esimerkiksi lapsilleen.
Sä olet surullinen ihminen. Joka viikonloppu, eri nimimerkin takaa sä jankkaat tuota samaa levyä. Ihan vilpittömästi suosittelen sinun hakeutuvan ammattiavun piiriin, koska tuo vaikuttaa jo pakkomielteiseltä. Et sinä näillä kommenteilla minua hetkauta. Et saa aikaan edes haluamaasi ärtymystä. Yleensä jätän julkaisematta. Eikö sinulla todellakaan ole perjantai-iltaisin muuta tekemistä kuin lukea blogia joka ei ole sinua varten? Yhden asian olen pyytänyt, että lapseni jätettäisiin tämän vittuilun ulkopuolelle, vaan etpä sitäkään tee. Olet surullinen aikuiskiusaaja. Kuten sanoin, vieläkään ei ole liian myöhäistä hankkia tasapainoisempi elämä. Kyllä kuusikymppisetkin terapiaan pääsevät.