havaintoja parisuhteesta

Työhevonen, sihteeri, luotettava, tasainen, huora ja hirviö. Se mitä kukakin tarvitsee, vain toisille, vain toisille, vain toisille

Teksti: Havaintoja parisuhteesta

”Jos tietää olevansa välttämätön paha, onko se lopulta niin paha?

Jos käytän päiväni toisten palvelemiseen omien halujeni ja tarpeitteni seuraamisen sijaan, onko elämä sitten merkityksellistä? Tyydyttävää, täyttävää? Jos hoidan omat tarpeeni itse, ilman välillistä puuttumista, voinko keskittyä paremmin täyttämään toisen tarpeet ja olla parempi Puoliso, parempi Äiti, parempi Ystävä. Jos puhun vähemmän, kuuntelen enemmän, olen empaattisempi, vähemmän vaativa? En nalkuta, en huomauta, teen vaan itse, nielen, nielen, nielen… Hymyilen, kannustan, kehun, rakennan, tuen. Täyttääkö se aukon? Varmistaako se aseman? Vahvistaako se uskoa? Valaako se toivoa? Kasvattaako se terveempiä, paremmin huolehdittuja lapsia? Tekeekö se puolisoni onnellisemmaksi?

Jos herään aamulla, hoidan lapset, hoidan kodit, hoidan työn? Tingin unesta, omasta tarpeesta, poltan oman energiani muille, jaksan olla läsnä kun minua kaivataan, en vaadi mitään jos minua ei kaivata. Täydet kädet, tyhjä kalenteri jonka voi täyttää toiselle..? Ruoka, pyykki, tiski, siivous, harrastukset, seksi. Vain toisille. Vain toisille. Vain toisille. Vain toisille. Vain toisille. Olen ne kertonut. Jos en saa, jatkanko pyytämistä? Vai ojennanko ne ylös? Laitan kädet ristiin. Anna mitä annat, otan mitä saan, annan kaiken itsestäni, puristan viimeisenkin pisaran. Kiitän roposista, jokaisesta katseesta, jokaisesta ajatuksesta, pienistä siunauksista. Venytän penniä, kerrytän pottia, ajattelen tulevaa, vaikka pelkään sen tapahtuvan ilman minua.

Että kaiken sen antamisen palkka on hylkäys. Halveksunta. Petos. Yksinäisyys. Jos nyt koitan kuitenkin, taas. Olla enemmän, kaikille kaikki, ei kuitenkaan kenellekään tarpeeksi, itselleni en mitään. Yhdelle kätevä, toiselle rauhoittava, kolmannelle suojelija, neljännelle aurinko, viidennelle energia, kuudennelle samantekevä… Mutta olen. Osa kaikkea, en olennainen millekään, en ratkaiseva kenellekään, ohimenevä ajatus suurimmalle osalle.

Työhevonen, sihteeri, luotettava, tasainen, huora ja hirviö. Se mitä kukakin tarvitsee. Ja sisällä… Siellä sisällä. Tyhjä astia. Ilman halua, ilman tarvetta, valmiina palvelemaan, aina positiivinen, aina avulias. Nielen ja hymyilen.”

Lue myös

X