Havaintoja parisuhteesta

Tytöstä vaimoksi ja vaimosta äidiksi -Satu itsensä unohtamisesta

Teksti:
Havaintoja parisuhteesta

Olipa kerran oman elämänsä unohtanut ihminen.

Lapsena hänet kasvatettiin kiltteyteen ja suorittajaksi. Osoitettiin rooli ja paikka. Sinun tehtäväsi on olla muita varten.

Ja niin hän olikin.

Ensin hänen elämäänsä saapui mies. Miestä pitää palvella. Nainen aloitti hänelle opetetun roolinsa. Palveli ja passasi. Kokkasi, siivosi ja levitti jalkansa pimeässä miehensä edessä.

Tämän jälkeen hänen elämäänsä saapui ensimmäinen lapsi ja kun hänet oli saatettu reiluun yhteen ikävuoteen saapui toinen lapsi ja kun hänet oli saatettu reiluun yhteen vuoteen saapui kolmas lapsi.

Tyttärestä kasvoi ensin vaimo ja vaimosta äiti. Taustalla sisällä oleva nainen oli vaiennettu muilla rooleilla. Ei siihen ollut aikaa. Miten olla nainen kun pitää ehtiä olla äiti ja vaimo.

Vuodet vierivät kuin itsestään. Talo oli puhdas ja lapset huoliteltuja. Omassa roolissa oli turvallista olla. Vaikka toisinaan tuli hetkellisiä tuntemuksia siitä, että miltä tuntuisi olla välillä ihan vain itselleen, mutta ne tunteet sai piiloon suorittamalla lisää.

Mies oli häntä kohtaan välinpitämätön. Ei ole ruoho vihreämpää aidan toisella puolella. Hyvä mies sinulla on. Harvoin lyö ja on yhden viikonlopun kuukaudessa selvinkinpäin. Sanoi hänen kasvattajansa.

Kunnes saapui hetki hänen elämässään jolloin hän ensimmäisen kerran tunsi itsensä tarpeettomaksi. Hänen viimeinenkin lapsensa muutti omilleen. Kenen elämää hän nyt eläisi, kun oli tottunut elämään lapsilleen. Jäihän siihen sentään mies.

Paitsi että ei jäänyt. Mies löysi matkoiltaan jonkun toisen. Sen jälkeen ei ollut miestäkään jolle elämänsä antaa. Vaimon rooli riisuttu. Äidin rooli riisuttu. Jäljelle jäi vain naisen rooli, jota hän ei ollut koskaan elämässään kantanut.

Mitä hänen pitäisi elämässään tehdä? Ei ollut ketään, jonka tarpeita täyttää ja omia tarpeitaan hän ei ollut koskaan tunnistanutkaan.

Missä viipyy hänen palkintonsa siitä, että hän oli täyttänyt kaikkien muiden paitsi itsensä tarpeita koko elämänsä? Eikö uhrautumisesta kuulu saada mitali? Missä fanfaarit? Missä kaikki? Miksi seinissä kumisee vain hiljaisuus?

Kunnes saapui pelastus. Juuri kun hän alkoi olla perimmäisten kysymysten äärellä, hänen äitinsä sairastui. Hän saisi jälleen olla muita kuin itseään varten. Hän alkoi elää sairaan äitinsä elämää. Täytti hänen jokaisen toiveen ja tarpeensa. Elämä palasi jälleen tuttuun uomaansa.

Kunnes äiti kuoli. Nainen oli jälleen tyhjän päällä.

Nainen muuttui vihaiseksi. Kukaan ei tuntunut tarvitsevan häntä. Ja niin nainen elää katkerana elämänsä loppuun saakka vastaamatta kysymyksiin joihin hänen olisi pitänyt vastata jo nuoruudessaan:

Mitä minä haluan?

Kuka minä olen?

Sen jälkeen asettaa naisen rooli ykköseksi ja elää elämänsä haluamallaan tavalla.

Vai onko koskaan liian myöhäistä?

Paitsi että jokainen aamu voi olla ensimmäinen aamu omille tarpeille ja omalle elämälle. Jokainen aamu voi olla ensimmäinen aamu, jonka aloittaa sanomalla, että tästä eteenpäin en aio koskaan unohtaa itseäni.

Nyt on minun vuoroni ottaa maailma. Olen liian pitkään ollut antajan roolissa.

Sen pituinen se.

X