Havaintoja parisuhteesta

Tyttö, joka pyydysti suuhunsa taivaalta tippuvia lumihiutaleita

Teksti: Havaintoja parisuhteesta

Tyttö käveli edessäni. Ehkä noin seitsemänvuotias. Hän tuli samasta kaupasta samaan tapaninpäivän kauniiseen lumisateeseen. Hän käveli minua muutaman kymmenen metriä edellä. Huomasin, kun hän taittoi niskansa taaksepäin ottaakseen taivaalta tippuvia lumihiutaleita kiinni. Välillä hän teki pienen juoksuspurtin ja välillä jäi paikoilleen seisomaan. Ilo hänen kasvoillaan oli näkyvää.

Anonyymi aikuinen. Ikä ei merkityksellinen. Menettänyt kaiken viattomuutensa ja sitä myötä inhimillisyytensä. Kuulee, että Suomeen on kotiutumassa kaksi noin viisivuotiasta sairastunutta orpolasta. Kirjoittaa sosiaaliseen mediaan vihamielisiä sanoja. Tykkää perussuomalaisen kuntavaltuutetun päivityksestä, jossa hän toivoo, että eikö leirillä olevat naiset ja lapset voisi vain ampua ja ongelma olisi ratkaistu.

Tähän väliin suuri pohdinta. Mitä tapahtuu ihmiselle tämän kaiken välissä? Mitä tapahtuu lapselle, joka iloisena ja viattomana yrittää ottaa suullaan kiinni taivaalta tippuvia lumihiutaleita ja useita vuosikymmeniä myöhemmin kirjoittaa sosiaaliseen mediaan halusta tappaa naisia ja lapsia? Mitä on tapahtunut ihmiselle, joka ei halua, että hengenvaarassa olevia lapsia pelastetaan? Minne on kadonnut sellaisen ihmisen viattomuus ja inhimillisyys?

Kaikki tämä sielun rumuus ja epäinhimillisyys joulun aikaan esiintuotuna.

Minä olen kahden lapsen isä. Se on aviomiehenä olemisen lisäksi elämäni kaunein ja tärkein rooli. Eroisänä koen lasteni jouluilon vain joka toinen vuosi. Tämä vuosi oli se parempi vuosi, jolloin sain kokea lasteni jouluilon. Läsnäolosta se syntyy. Siitä, että he ovat siinä aivan lähellä. Siitä, että he kokevat lämpöä ja turvaa. Aivan niin kuin maailman jokainen lapsi.

Kaikkein ruminta on lukea vihamielisiä kirjoituksia viattomista orpolapsista ihmisiltä, joilla on omia lapsia. Kuinka he pystyvät laittamaan omat lapsensa illalla sänkyyn nukkumaan ja sen jälkeen kirjoittaa sosiaaliseen mediaan, että toisia lapsia voi surutta jättää kuolemaan? Kuinka omia lapsia omaava kuntavaltuutettu voi kirjoittaa julkisen tekstin, jossa hän toivoo, että toisia lapsia ja heidän äitejään voisi ampua? Miksi kukaan koskaan voi äänestää tuollaista arvomaailmaa?

Edessäni kulkenut tyttö pysähtyi liikennemerkin eteen. Sen pinnalle oli satanut tuoretta lunta. Hän otti sitä käteensä ja yritti tehdä lumipalloa. Ei hän siinä onnistunut ja jatkoi yrittämistä saada lumihiutaleita suuhunsa. Alle kolmevuotias lapseni sai jouluna siskoltaan sormenpään kokoisen ankan. Sitä hän piti kädessään yöllä, kun hän nukkui. Ei hän muuta kaivannut. Paitsi turvallista sänkyä, unensa vartijaa ja kättä, joka silitti hänet uneen.

Aivan niin kuin jokainen lapsi tässä maailmassa. Aikuiset, jotka haluavat tuon turvan lapselta evätä voisivat katsoa itseään peilistä syvälle silmiin ja miettiä, että missä kohtaa elämässä kaikki alkoi menemään väärään suuntaan. Jos teitä on minun sivustollani, niin pyydän teitä poistumaan.

Tämä on sivusto rakkaudelle.

Lue myös

X