Lapsi, jota äiti ei rakastanut
Naisen tarina äidistään ja ulkopuolelle jäämisestä.
”Oli perhe 80-luvulla; isä, äiti, poika ja tytär. Isä kärsi alkoholismista ja äiti oli uhrautuva marttyyri. Tytär oli isänsä suuresti rakastama ja äitinsä sietämä. Poikaa äiti rakasti ja isä myös. Sitten tuli toinen tytär, ero ja muutto kauas erilleen.
Oli perhe 90-luvulla; äiti, poika ja kaksi tytärtä. Isä asui kaukana ja vanhemmat lapset vierailivat välillä isänsä luona. Äiti, tuo uhrautuva marttyyri, pääsi nyt näyttämään todelliset tunteensa ja kohdisti välinpitämättömyytensä ja katkeruutensa vanhempaan tyttäreen. Poikaa ja nuorempaa tytärtä äiti rakasti syvästi ja kertoi heille rakkaudestaan. Vanhempi tytär muistutti äitiä isästään ja sai täten osakseen tukahdutetun katkeruuden. Alkoholismi vei isän mennessään ja suuresti suremaan jäi vanhempi tytär. Ainoa rakkauden lähde oli poissa.
Tuli 2000-luku ja vanhempi tytär suoritti elämäänsä ja yritti saada äitinsä hyväksynnän. Tytär lähti pois äitinsä luota opiskelemaan ja romahti.
Tänä päivänä äidillä menee hyvin, pojalla menee hyvin, nuoremmalla tyttärellä menee hyvin, mutta vanhempi tytär sairastaa vakavaa psyykkistä sairautta, eikä tahdo nähdä äitiään.
Katkeruus on kavalin myrkky kaikista”
Kommentit
Olet tehnyt aivan oikein. Moni luulee että sukulaisuuden perusteella pitää sietää / saa tehdä mitä hyvänsä. Niinhän se ei ole.
Oma hyvinvointini lähti siitä että heivasin lähipiiristäni pois kaikki manipuloijat, syyllistäjät, ja kritisoijat. Siihen meni vuosia, eikä prosessi ollut helppo, mutta nyt jälkeen päin tajuan kuinka helppoa elämäni onkaan. Ahdistuneisuushäiriö, josta kärsin lapsuudesta saakka, on nykyään vain ikävä muisto.
Olin lapsuudenkotini syntipukki ja mustalammas. Kesti tosiaan kauan aikaa tajuta mistä huono itsetuntoni johtui, vaikka se oli niin itsestään selvää. Minusta kasvatettiin syyllistämällä, nolaamalla, kritisoinnilla, ja manipuloinnilla kiltti tyttö ja nainen joka ei osannut puolustaa itseään kiusaajilta.
Opin sen taidon kunnolla vasta yli 50 – vuotiaana. Mutta ”parempi myöhään, kun ei milloinkaan.”
Kommentit
<3 Itku tuli. Hyvin tiivistetty kokemus väärin kohdelluksi tulemisesta, epäoikeudenmukaisuudesta. Ymmärrys auttaa käsittelemään ja käsittely lisää ymmärrystä ja irtipäästämistä haavojen synnyttämistä vahingollisista tunteista. Jos et jo ole kokeillut, kirjoita äidillesi kirje. Ja vaikka sisaruksillesikin, jos koet, että heidänkin tulisi ymmärtää jotain mikä antaisi selityksiä nykyvoinnillesi. Myös kirjeen kirjoittaminen sille rakkaalle, pienelle ja syyttömälle lapselle, vanhimmalle tyttärelle, suorittavalle nuorelle ja haavoja kantavalle vahingoittuneelle, mutta hyvin paljon mahdollisuuksia ja piilossa olevia voimavaroja omaavalle psyykkistä sairautta sairastavalle tyttärelle, itsellesi. <3 Kirjeessä kertoisit itsellesi miten rakas ja tärkeä olet aina, aina ollut, kuinka arvokas ja kuinka väärin jouduit kokemaan. Ei ollut sinun vikasi! Lohduttaisit, kertoisit, että jos vain voisit, pyytäisit vaikka itse anteeksi äidin heikkouden, epävakauden puolesta ja antaisit ehdotuksia kuinka rakentua ehjemmäksi ja päästä eteenpäin. <3
Terapeuttini opetti, että minun ei tarvitse pitää itselleni vahingollisia ihmisiä elämässäni. Päästin irti ja annoin heidän mennä.
Olet tehnyt aivan oikein. Moni luulee että sukulaisuuden perusteella pitää sietää / saa tehdä mitä hyvänsä. Niinhän se ei ole.
Oma hyvinvointini lähti siitä että heivasin lähipiiristäni pois kaikki manipuloijat, syyllistäjät, ja kritisoijat. Siihen meni vuosia, eikä prosessi ollut helppo, mutta nyt jälkeen päin tajuan kuinka helppoa elämäni onkaan. Ahdistuneisuushäiriö, josta kärsin lapsuudesta saakka, on nykyään vain ikävä muisto.
Olin lapsuudenkotini syntipukki ja mustalammas. Kesti tosiaan kauan aikaa tajuta mistä huono itsetuntoni johtui, vaikka se oli niin itsestään selvää. Minusta kasvatettiin syyllistämällä, nolaamalla, kritisoinnilla, ja manipuloinnilla kiltti tyttö ja nainen joka ei osannut puolustaa itseään kiusaajilta.
Opin sen taidon kunnolla vasta yli 50 – vuotiaana. Mutta ”parempi myöhään, kun ei milloinkaan.”