Oletko aikeissa ryhtyä parisuhdemarttyyriksi? Mieti vielä hetki!

Onko aikeissasi ryhtyä marttyyriksi? Mieti vielä.

Oletteko koskaan törmänneet ihmiseen, joka ei ota koskaan vastuuta ongelmistaan, vaan kaikki ongelmat ovat jonkun toisen syytä? Tarkoitan sellaista ihmistä, joka elää itselle tyydyttämättömässä parisuhteessa, mutta ei tee elettäkään lähteäkseen siitä tai saadakseen parisuhteen paremmin toimimaan. Ihminen, joka vetoaa aina paskaan puolisoon, huonoon lapsuuteen tai siihen, että kukaan ei koskaan ymmärrä. Ihminen, joka ei koskaan muista pohtia omaa osuuttaan onnettomaan olotilaansa.

Sellaisia ihmisiä on paljon ja heitä voi kutsua hyvällä syyllä sanalla marttyyri.

Kyseisiä ihmisiä löytää myös työyhteisöistä, mutta keskitytään parisuhteeseen. Otetaan esimerkki parisuhteesta, joka viimein kahdenkymmenen vuoden sinnittelyn jälkeen päättyy vääjäämättömään lopputulokseen eli eroon. Eron jälkeen suhteessa kärsinyt avautuu. Hän vetoaa jo aikuisiksi kasvaneisiin lapsiinsa sillä, että kärsi jokaisen vuoden vain heidän vuoksensa. Kärsi, koska ei halunnut lastensa kokea vanhempiensa eroa. Kyllä sen vuoksi voi katsella vuosikymmeniä ihmistä, joka suutelee viikoittain pullon suuta, mutta ei koskaan puolisonsa huulia.

Tämän jälkeen marttyyri jää odottamaan lapsiltaan kiitosta uhrautumisestaan, mutta jääkin kiitosta paitsi. Ihan vain siksi, että lapset olisivatkin mieluummin halunneet vanhempansa eroavan ja että heistä molemmat olisivat saaneet mielekkään elämän eikä kenenkään olisi tarvinnut uhrautua yhtään kenenkään vuoksi. Siksi, koska jokaisen elämä on sen arvoinen, että ansaitsee itselleen onnen ja onnea ei kukaan muu voi tähän elämään synnyttää kuin itse. Lapsena sellaista on vaikea sanoa vanhemmalleen, eikä se ole edes lapsen tehtävä.

Kaikki uhrautuminen valuu hiekkana sormien välistä. Omasta elämästä on mennyt lukuisia vuosia hukkaan ja kaikki ilman kiitosta. Jäljelle on jäänyt vain viha, pettymys, katkeruus ja pelko. No, tämä on äärimmäinen esimerkki siitä, mitä marttyyrius voi pahimmillaan tuoda tullessaan. Vuosia kyteneen katkeruuden, jota ei edes kolmen litran pahvinen viinitonkka pysty taltuttamaan. Silti näitä äärimmäisiä esimerkkejä puhisee vastaan erilaisissa ympäristöissä aivan liikaa ja pahvisten viinitonkkien myynti jatkaa kasvamistaan.

Marttyyriuteen taipuvainen ihminen on rasittavaa seuraa ja puolisona sietämätön. Anna-lehdessä oli ansiokas artikkeli ihmisen piirteistä, josta marttyyrin tunnistaa. Linkki alempana. Hänhän on ihminen, joka hakee aina vian ja virheen toisesta. Ihminen, joka keskittyy puolison huonoihin puoliin ja syyllistää puolisoaan kaikesta mahdollisesta. Hän antaa päivittäin signaaleja siitä, että ei ole tyytyväinen, mutta samalla hän kuitenkin hyväksyy jopa kaltoinkohtelun kumppaninsa toimesta ja jää empimättä toimimattomaan parisuhteeseen.

https://anna.fi/ihmiset-ja-suhteet/ihmissuhteet/naista-10-merkista-tunnistat-parisuhdemarttyyrin

Tiedän, tämä on yksi aihe, josta ei ole hyvä puhua. Tässä harrastetaan syyllistämistä. Kirjoitan silti, koska tulin aloittaneeksi.

Miten tämän sanoisi lyhyesti ja yksinkertaisesti. Ehkä niin, että syystä tai toisesta marttyyri ei koskaan halua ottaa vastuuta valinnoistaan. Siitä, että jää, vaikka ei pitäisi. Siitä, että ei pyri muutokseen, vaikka syytä olisi. Helpompihan on vedota siihen, että maailmassa on virhe kuin myöntää olevansa se itse. Marttyyri on maailmanluokan taituri keksimään tekosyitä sille, että ei tee omaa elämää lannistaville asioille yhtään mitään. Siitä johtuvaa ahdistusta voi sitten purkaa läheisilleen tai internetin keskusteluketjuissa.

Kuten sanoin, marttyyri on pahimmillaan sietämätöntä seuraa, koska hän hakee uhrautumisellaan huomiota ja hyväksyntää. Hänen lähellään loppuu ilma. Pettymys elämään, joka purkautuu vuosien nalkuttamisena ja negatiivisuutena ei sinänsä kannusta rakastamaan enemmän. Siltikin vielä suurempaa tuhoa marttyyri saa aikaan itselleen. Muiden ihmisten seurasta voi aina tarvittaessa poistua, mutta itsensä seurasta ei koskaan. Jos päässä soi tauotta katkeruuden negatiiviset sävelet, niin eihän se elämään onnea ja autuutta tuo.

Marttyyriuteen auttaa terve itsekkyys. Tai paremmin sanottuna, terve itsekkyys estää marttyyrin syntymisen. Eihän sellaisia nyt kukaan kaipaa ja ennen kaikkea, ei kukaan sellaista kohtaloa itselleen toivo. Elämä on toisinaan hämmentävän perseestä, mutta se on varmasti kaikille toisinaan hämmentävän perseestä. Epäoikeudenmukaisuus ei silti valittamalla tai uhrautumalla ainakaan paremmaksi muutu. Vaikka se tuntuu helvetin itsekkäältä ajatukselta, niin voimalla itse hyvin voimme vasta tuoda muidenkin elämään hyvinvointia, siksi pitää muistaa olla terveellä tavalla itsekäs.

Joten älä tyydy kohtaloosi, vaan tee jotain ihminen. Jos se vaatii koko aikaisemman elämän paskaksi laittamista, niin laita se paskaksi. Jos marttyyreiksi loppuelämäkseen jäävät alkavat sen jälkeen suu vaahdossa huutamaan tuomitsevia mantrojaan, niin anna heidän huutaa. Sinun ei tarvitse heistä välittää.

Ole onnellinen, ansaitset sen. Jos yhtäkin harkitset ryhtymistä marttyyriksi, niin älä viitsi. Tämä on sinun elämäsi, ei kenenkään muun.