Unelmatreffit neuvotteluhuoneessa.

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ.

Tampereen Kauppakadulla sijaitsee Aito Säästöpankki. Minulla oli sinne sovittu treffit kello kahdeksitoista. Tai ei kyse ollut varsinaisista treffeistä. Olisihan pankki vähän outo valinta treffipaikaksi. Kyse oli enemmänkin tapaamisesta, jossa ehkä päästäisiin kuitenkin samoihin teemoihin kuin treffeillä. Puhuttaisiin elämästä, unelmista ja niiden toteuttamisesta. Se kun on vähän niin pankkitapaamisessa kuin treffeilläkin sama tavoite, tehdä hyvä vaikutus ja päästä sopimaan uudesta tapaamisesta.

Annoin heti huonon vaikutelman, sillä myöhästyin tapaamiselta muutaman minuutin. Yritin antaa jonkin typerän selityksen myöhästymiselleni. Onneksi minua vastassa oli ymmärtäväinen ja kärsivällinen nainen. Kyllä, menin tapaamaan vierasta naista keskellä kirkasta päivää. Hän sanoi nimekseen Hanna ja minä sanoin nimekseni Sami. Tutustuminen oli tehty ja saatoimme sen jälkeen käydä suoraan asiaan. Ja suoraan asiaan todella menimmekin. Hän alkoi heti kysellä minun palkkatulojani, velkojani ja muitakin raha-asioitani. Tapaaminen ei eronnut normaaleista treffeistä tässäkään tapauksessa mitenkään.

Meillä on vaimon kanssa suunnitelmissa vaihtaa asuntoa. Suhteemme on jo sen verran pitkällä, että tarvitsemme ympärillemme enemmän tilaa, jotta pääsemme toisiamme tarvittaessa karkuun. Olin pankissa hattu kourassa lainanpyyntimatkalla. Olin laittanut uudet housuni jalkaan, jotta näyttäisin mahdollisimman hyvältä. Hanna tiputti sanomiani lukuja koneeseen ja kyseli samalla unelmiamme uuden asunnon suhteen. Vaimo ei ollut mukanani, joten tohdin kerrankin sanoa rehellisesti mitä olen ajatellut. Sanoin, että omakotitalo se ei saisi olla. Paitsi jos talo olisi värjätty rakkauden violetillä värillä ja se ei koskaan olisi rikki. Sillä vaimoni tahtoisi vanhan omakotitalon ja vaimollani on mies, joka ei tiedä, miltä vasara näyttää. Se ei ole hyvä lähtöasetelma yhteiselle vanhalle omakotitalolle. Siinä unelmat karisisivat jo ensimmäisen kuukauden aikana kuin lehdet syksyn värjäämältä koivulta.

Neuvottelut sujuivat hienosti. Välillä eksyimme Hannan kanssa sivupoluille laina-asioista ja juttelimme elämästä niitä näitä, mutta hyvään asiakaspalveluun kuuluu pieni epävirallisuus. Minä ainakin arvostan sellaista todella korkealle. Hanna selitti minulle selkokielisesti kaikki asiat, joissa minä tunnuin olevan yhtä hukassa kuin sen vasaran kanssa. Hän ehdotti parasta vaihtoehtoa kokojen suhteen ja kertoi mitä kannattaa tässä tilanteessa tehdä. Oli yllättävän paljon asioita, joissa sitä selkokielisyyttä tarvittiinkin. Laskettiin erilaisia lainan takaisinmaksuaikoja ja pohdittiin, että mikä olisi järkevä summa laittaa kuukaudessa asumiskustannuksiin. Lopulta pääsimme asuntolaina asiassa hyvään lopputulemaan ja minulla oli kotiin viemisinä mukavan oloinen ehdotelma. Kyllähän minä tiesin, että sen pitäisi mennä vielä vaimomankelin läpi, ennen kuin sen kanssa voisi edetä.

Tulimme Hannan kanssa niin hyvin juttuun, että jatkoimme tapaamistamme vielä toisella puheenaiheella. Aloimme puhua säästämisestä. Teimme minulle säästäjä-sijoittaja profiilin ja minun profiilikseni tuli tahto. Olen siis tahto-miehiä. Se sopiikin hyvin tällaiselle krooniselle parisuhteilijalle. Tahto-profiilissa sijoittamiseen liittyy aina pieni riski. Siinä saattaa tulla matkan varrella pientä laskusuhdannetta, mutta niin kuin elämässä yleensäkin, laskusuhdanteen jälkeen tulee noususuhdanne ja riski pienenee. En malta olla vertaamatta tätä pitkäkestoiseen parisuhteeseen. Siihen väkisin sisältyy toisinaan vähän huonompiakin aikoja, mutta jos silloin huonojen aikojen sattuessa tahtoa riittää, niin se myöhemmin palkitsee itsensä kaksinkertaisesti takaisin. Siihen ajatukseen minä ainakin uskon.

Olimme Hannan kanssa vähän sitä mieltä, että jos elämässä joskus pääsee niin onnelliseen vaiheeseen, että pakollisten menojen jälkeen jää jotain sukanvarteen, niin ei sitä ehkä kannata siellä sukanvarressa makuuttaa. Sen voi aivan yhtä hyvin laittaa poikimaan. Mikään ei elämässä ole täysin riskitöntä ja jos onkin, niin täysin riskitön elämä on vähän liian tasaista ja tylsää. Jos haluaa kulkea kohti unelmiaan, niin se vaatii vähän uskallusta ja heittäytymistä. Säästöpankilla on antaa monia mahdollisuuksia lähteä kulkemaan kohti unelmiaan. Jos haluaa ottaa aluksi enemmän varman päälle, niin siihenkin on mahdollisuus ja riski epäonnistua on lähes olematon. Sitten kun tahtoa ja uskallusta tulee enemmän, niin voi alkaa kulkea kohti suurempia unelmia.

Reilu tunti meni liian nopeasti. Siinä olisi ollut vielä paljon muutakin juteltavaa, mutta elämässä jo toteutuneet unelmat kutsuivat luoksensa. Oli lähdettävä hakemaan tytärtä koulusta. Lähtiessäni sanoin Hannalle, että me kyllä tavataan vielä. Seuraavan kerran otan vaimoni mukaan. Hän on kuitenkin se, joka tekee ne lopulliset päätökset. Minä lähinnä toimin sellaisena eturintamamiehenä. Kotona sanoin vaimolle, että kyllähän me menemme Säästöpankkiin Hannaa yhdessä tapaamaan. Että hän osaa opastaa meidät kohti unelmiemme. Minä ainakin uskon niin ja kun sen lisäksi minun profiiliksi pankissa annettiin tahto ja meillä on tässä valmiina jo rakkaus, niin eiköhän niillä eväillä pötkitä jo tarpeeksi pitkälle.