”Usein käänsin kylkeni, annoin hänen työntyä sisääni ja nielin kyyneleeni”

”Ensimmäinen suhteeni alkoi täysi-ikäisyyteni kynnyksellä. Tapasin miehen ja rakastuin. Sain ensikosketukseni siihen, mitä tarkoittaa seksi parisuhteessa. Minulle tuli yllätyksenä, miten paljon tunteita seksiin voi liittyä. Olin pyrkinyt pitämään seksin ja tunteet etäällä toisistaan, koin sen turvallisena vaihtoehtona harrastaessani irtosuhteita. Seksi oli vain ja ainoastaan väylä tyydyttää tarpeet.

Parisuhde muutti kaiken. Seksiin yhdistyi uudenlaista jännitystä, iloa ja avoimuutta. Ajan myötä jouduin kuitenkin huomaamaan, että siihen liittyi myös pettymystä, häpeää ja surua.

Alkuun seksiä harrastettiin jatkuvasti, kuten varmasti useissa muissakin suhteissa. Parisuhteen jatkuessa seksi kuitenkin muodostui yhdeksi suurimmaksi kipupisteekseni suhteessa. Kahden vuoden jälkeen löysin itseni ilta toisensa jälkeen itkeväni itseäni uneen tultuani torjutuksi. Eikö tämän pitäisi olla pitkän liiton ongelma? Miksi mieheni ei halua minua? Mikä minussa on vikana?

Olin nuori, seksuaalisesti avoin ja aktiivinen. Ystäväni kutsuivat minua ”nymfoksi” ilmoitettuani optimaalisen seksin määrän päivässä olevan neljä kertaa. Miehelleni riitti kerran viikossa, jos sitäkään. En koskaan vaatinut seksiä, vain varovasti vihjailin.

Todellisuudessa seksin tarpeeni ei johtunut korkeasta libidostani, vaan läheisyyden kaipuusta. En enää kuullut olevani rakas, eikä mies koskettanut minua pyytämättä. Hän ei kaivannut kosketustani kuin hartioidensa hierontaan, mitä vaatikin joka ilta. Seksi oli ainoa väline, jolla pääsin hänen lähelleen ja sain tuntea olevani hänelle tärkeä, vaikka sitten vain pelkkänä patjana.

Mietin usein, vaadinko minä liikaa. Mietin pääni puhki, miten tilanteen saisi ratkaistua. Miehelläni tuli olla oikeus kieltäytyä seksistä, kuten jokaisella ihmisellä. Mutta voitiinko minua vaatia olemaan ilman sitä? Avoimeen suhteeseen en ollut valmis, eikä ollut hänkään. Olin umpikujassa.

Yritin usein keskustella miehen kanssa asiasta, mutta hänen haluttomuutensa ei rajoittunut pelkästään seksiin, puhuminen oli myös haasteellista. En saanut vastauksia kysymyksiini, eikä hän ollut halukas avaamaan sielunmaisemaansa, jos hän sellaista edes omisti.

Vaikka miehelläni oli valta kieltäytyä seksistä, minulla ei tällaista oikeutta ollut. Jos sitten kuitenkin ilmoitinkin, etten ollut sillä tuulella, sain osakseni mykkäkoulua ja riitoja. Jopa sen kerran kun kerroin haluttomuuteni seksiin johtuvan vuosia aiemmin tapahtuneen raiskauksen aiheuttamasta takaumasta, jonka olin juuri kokenut. Sanomatta sanaakaan hän sai minut tuntemaan itseni kohtuuttomaksi pihtariksi, joka käytti seksiä vallan välineenä.

Niinpä koko kolmen vuoden suhteen aikana voidaan yhden käden sormilla laskea ne kerrat jolloin torjuin hänet. Niin usein käänsin kylkeni, annoin hänen työntyä sisääni ja nielin kyyneleeni, sillä en tahtonut riidellä. En tahtonut aiheuttaa rakastamalleni ihmiselle samaa torjutuksi tulemisen tunnetta, jonka hän aiheutti minulle. Tahdoin niin kovasti miellyttää häntä, kaipasin hänen rakkauttaan ja hyväksyntää.

Koin vian tietysti olevan minussa. En ollut riittävän haluttava tai kaunis. Olin surkea seksissä ja riittämätön puolisona. Asiaa ei auttanut se, että samaan aikaan kun mieheni pihtasi seksiä minulta, hän flirttaili muille naisille ja lähetteli kerta toisensa jälkeen seksuaalissävytteisiä viestejä useammalle. Minulla ei ole jäljellä yhtäkään naispuolista ystävää, jota ex-mieheni ei olisi pokaillut suhteemme aikana. Jopa sisareni saivat osansa.

Pahinta tässä ei ole se, mitä hän teki, vaan se, että tiesin tämän kaiken ja hyväksyin sen. Monesti nämä ihanat naiset tulivat itse paljastamaan mieheni kosketelleen heitä tanssilattialla tai näyttämään viestejä, joita mieheni oli heille lähettänyt. Ja minä naurahdin, kertoen tietäväni asiasta jo. Kiittäen heitä kuitenkin rehellisyydestä ja saadessani vastaan hämmentyneitä katseita kerroin heille sen, minkä tiesin todeksi.

Mieheni ei ollut ilkeä, eikä hän tahtonut satuttaa minua. Hänellä oli huono itsetunto ja hän kaipasi kipeästi huomiota. Minä en ollut tarpeeksi, enkä riittänyt täyttämään hänen sisäistä tyhjiötään. Halusin nostaa itseni sen yläpuolelle, kivun koskemattomiin ja onnistuinkin siinä. Aloin uskomaan omia valheitani. Tietenkin riitelimme asiasta usemman kerran, mutta hän vakuutti minulle etteivät viestit tarkoittaneet mitään, eikä hän koskaan pettäisi minua. Minä uskoin häntä, sillä tiesin sen todeksi. Hän ei koskaan olisi pettänyt minua.

Se, mitä hän ei tiennyt oli, että vaikka olin joustava ja anteeksiantava, minä kykenin pettämään. Kolmen vuoden jälkeen väsyin olemaan kuramatto, väsyin vaatimaan rakkautta ja anelemaan hyväksyntää. Väsyin pettymään ja tuntemaan itseni pieneksi ja arvottomaksi.

En pyri tällä oikeuttamaan pettämistäni, annan sille vain selityksen. En tahtonut kostaa tai loukata miestäni, vaikka väistämättä niin tein, minä tahdoin tuntea toisen ihmisen kosketuksen ja itseni haluttavaksi. En voi olla teostani ylpeä, mutta rehellisyyden nimissä hetkeäkään en kadu, sillä jos en olisi päätynyt pettämään miestäni, en olisi nykyisen mieheni kanssa yhdessä.