havaintoja parisuhteesta

Uutta matoa koukkuun!

Teksti: Havaintoja parisuhteesta

Uutta matoa koukkuun vain. Ladataan sinulle heti Tinder -profiili. Kyllä me sinulle uusi ihminen löydetään.

Eronneen ihmisen elämässä alkaa käydä melkoinen kuhina sen jälkeen kun hän on kertonut lähipiirilleen erostaan. Osa ihmisistä näkee tilaisuutensa syyllistämiselle ja alkaa osoitella homehtuneilla sormillaan syyttävästi niin kuin asia heille millään tavalla kuuluisi. Omaa pienuuttaan ja saamattomuuttaan he siinä purkavat. Jätetään heidän sinne, minne heidät pitääkin jättää eli huomioitta yksin.

Otetaan sen sijaan tarkasteltavaksi ryhmä ihmisiä, jotka alkavat saman tien virittelemään eronneelle uutta ihmistä. Tunti siitä kun ihminen on eronnut, niin hänellä pitäisi olla jo niin sanotusti verkot vesillä.

Tämän kokemuksen on minulle jakanut muutama tuntemani nainen. Aivan kuin olisi täysi itsestään selvyys se, että eronnut ihminen haluaa mahdollisimman nopeasti jonkun uuden ihmisen vanhan tilalle. Eron jälkeen pitää laittaa jokainen seuranhakukone paukkumaan, sillä pahinta mitä ihmiselle tuntuu eron jälkeen tapahtuvan on, että toista ihmistä ei viikon sisään löydy tilalle. Ja joskus se on pahinta nimenomaan eronneen lähipiirille eikä eronneelle itselleen. Varsinkin pariutuneet henkilöt ovat antamassa vauhtia eronneelle, jotta hänen ei tarvitsisi pitkään kärvistellä sinkkuna.

Toki on heitäkin, jotka eivät pysty olemaan hetkeäkään yksin tai ilman parisuhdetta, mutta jätetään läheisriippuvaiset tämän kirjoituksen ulkopuolelle. Voihan toki olla, että ne eniten uuteen suhteeseen patistavat ovat juurikin heitä, joille oma parisuhteettomuus olisi kuoleman kaltainen tila. Eron sattuessa otettaisiin nopeasti tilalle joku vaan, jotta ei tarvitsisi olla yksin ja aletaan viettää ihanaa parisuhdetta sen jonkun vaan kanssa ja huomata vuosien päästä, että ei tämäkään suhde toimi, ihan on väärä ihminen minulle.

Tuntemani nainen kertoi mielenkiintoisen teorian. Uuteen parisuhteeseen usuttavat ihmiset eivät kestä sitä, että joku heidän läheisistään alkaa viettää itseellistä elämää. Eivät kestä siksi, että ovat itse tunkeneet itsensä liian ahtaaseen suhteeseen, jossa liikkumatilaa ei ole ja jos sieltä käsin alkaa nähdä elämää jota itsekin alitajuisesti haluaisi elää, niin se tuntuu todella pahalta. Hänen kannaltaan onkin parempi, että eronnut ystävä säntäisi heti uuteen suhteeseen, jossa hänenkin liikkumatilaa rajoitettaisiin niin, että se ei enää tuntuisi ystävältä pahalta. Eronnut ystävä ei olisi enää uhka omalle ulkoa opitulle tavalle elää.

Voi olla kyse myös siitä, että tämä ”uutta matoa koukkuun” on merkki parisuhteen ylikorostuneesta roolista yhteiskunnassamme. Ikään kuin parisuhde olisi se normi ja tavoite, johon pyrkiä ja kaikki muu jotain välivaiheita, joista on syytä päästä mahdollisimman nopeasti eroon. Parisuhteettomalle osoitetaan monin eri tavoin, että hänen tapansa elää on marginaalia ja hänelle asetetaan velvollisuus ainakin selittää, että mikä siinä nyt on, kun ei parisuhde maistu. Vian pitää olla parisuhteettomassa ihmisessä. Ehkä hän on vain niin sietämätön, että kukaan ei halua häntä. Tai kranttu.

Mahdollisuus sille ajatukselle, että ihminen ihan vain on valinnut vapaaehtoisesti elää ilman parisuhdetta, niin sitä mahdollisuutta ei anneta, koska omaan päähän on iskostettu ajatus, että parempi vähän paskassakin parisuhteessa kuin ei parisuhteessa laisinkaan.

Tämä on yksi syy sille, että koko parisuhdeajattelumalli kaipaa suurta tuuletusta. Itse sitä blogissani yritän tehdä, vaikka moni onkin siitä syystä vihainen kuin härnätty ampiainen ja pistää sanoillaan sanansaattajaa. Onneksi en ole allerginen.

Lue myös

X