Havaintoja parisuhteesta

Väärä Sami Minkkinen

Teksti: Havaintoja parisuhteesta

Jari Sarasvuo soitti minulle eilen. En minä valehtele. Vastasin oudosta numerosta tulleeseen soittoon. Jari Sarasvuo täällä terve, kuului puhelimesta.  Oletko sinä Sami Minkkinen, hän kysyi.

Olin, että nyt alkaa vuosi pysäyttävästi.  Fanitan hänen Yle Puheelle tekemää ohjelmasarjaa, puhumattakaan ysärillä tullutta Hyvät, Pahat ja Rumat -ohjelmaa.

Olin aivan pähkinöinä, mitä hänellä minulle on asiaa. Odotin jotain suurta tapahtuvaksi. Vähän sama tunne, kun olin kakskytkaks, tai jotain. Joku niistä ikävuosista, jolloin ei tarvitse vielä olla huolissaan.

Istuin baarissa viehättävän naisen kanssa, jolle hetkeä aiemmin aloin yllättävässä rohkeuspuuskassa jutella.

Meillä oli hauskaa. Hän silitti sormellaan kämmenselkääni. Hymyili niin kauniisti, että ei se enempää olisi edes tarvinnut. Odotin silti jotain suurta tapahtuvaksi. Olin varma, että aamulla ei tarvitsisi herätä puoliksi syödyn makkaraperuna-annoksen viereltä. Olisi vierellä jotain paljon ihanampaa.

Aamulla heräsin puoliksi syödyn makkaraperuna-annoksen viereltä. Ystävä laittoi viestiä, että hänen aamuöinen seuralaisensa lähti luennolle. Pyysi minua aamukahville. En mennyt. Olin olevinaan suuttunut hänelle. Hän vain saapui baariin paikalle ja varasti minulta viehättävän naisen, jolle olin koko illan jutellut. Ystävä vakuutteli, että hän ei tiennyt tekemistäni esivalmisteluista naisen suhteen, että se oli vahinko.

Vähän kuin isäni, joka lähti naapurimiehen kanssa varastamaan joulukuusta kunnan metsästä, kun olin lapsi. Olivat löytäneet kaksi hyvää ja sahanneet poikki. Vähän eksyneet. Jättäneet kuuset hetkeksi matkasta, kun olivat lähteneet etsimään tietä takaisin. Tulleet hetken kuluttua hakemaan kuuset, mutta ne oli sillä aikaa varastettu. Varastetut, valmiiksi sahatut kuuset, oli varastettu.

En minä ystävälle kauan ollut vihainen. Hän nyt vain oli sellainen, että kaikki lähti hänen mukaansa. Minäkin olisin lähtenyt, jos olisin ollut nainen. Eikä se kaukaa käynyt, että olisin lähtenyt, vaikka en ollutkaan nainen. Myöhemmin selvisi, että viehättävällä naisella oli poikaystävä. Vähän niin kuin niiden kuusien kanssa. Ystäväni varasti varastetun. Poikaystävä oli ollut vähän aikaa vihainen. Mutta ymmärsi viimein, että ei kai tässä iässä niin tarkasti näitä lasketa. Ei ole kellään meistä puhtaita jauhoja pussissa, jos lähdetään oikein syvältä tonkimaan näitä rakkausasioita. Että eiköhän olla vielä jonkun aikaa nuoria ja huolettomia.

Takaisin Jari Sarasvuon puheluun. Siinä kävi samoin kuin silloin 18 vuotta sitten sen naisen kanssa. Pettymys. Hän yritti tavoitella toista Sami Minkkistä. Sitä hypnoosityyppiä. Minä sanoin, että minä en hypnotisoi, mutta haluatko kuulla jotain rakkaudesta. Olen nimittäin rakkausbloggari. Niin minä tulin sanoneeksi hurjassa rohkeuspuuskassa. Ja kyllähän me sitten jokunen hetki rakkaudesta puhuttiinkin. Olen puhunut Jari Sarasvuon kanssa rakkaudesta. Pidän saavutuksena.

On minulle ennenkin soitettu niin, että olen väärä Sami Minkkinen. Se tapahtui 2000-luvun alussa. Soittaja varmisti ensin minulta, että olenhan Sami Minkkinen. Ja kun vastasin myöntävästi, hän antoi minulle koodisanan seksibileisiin. Muistan sen vieläkin. Kenguru. Voi hyvänen aika. Kenguru! En ollut tilanteessa mukana ja menin tyhmänä sanomaan, että taidan olla väärä Sami Minkkinen. Tuli kiusaantunut hiljaisuus. Jäi seksibileet väliin, kun olin rehellinen. No, en minä olisi päässytkään. Oli torstai ja televisiosta tuli Kotikatu. Sanottakoon, että oikea Sami Minkkinen ei ollut tällä kertaa hypnoosityyppi, vaan joku jolla oli salanimi.

On minua pyydetty kerran Tuppeware-kutsuillekin, mutta en niihinkään mennyt. Olisikohan silloinkin ollut torstai. Sinne ei olisi tarvinnut koodisanaa. Olisihan sen kengurun voinut tullessa sanoa ovipuhelimeen. Varmuuden vuoksi. Eikä siinä mitään. Mukava, että ihmiset harrastavat sosiaalista toimintaa. Toiset tykkäävät astioista ja toiset seksistä. Kaikille teemailtoja oman maun mukaan.

Se on sellaista, kun ei ole harvinaista nimeä. Tampereella on ainakin kuusi Sami Minkkistä. Olen ajatellut, että voisi järjestää Sami Minkkinen-bileet. Sinne kutsuttaisiin vain, jos on nimeltään Sami Minkkinen. Koodisana bileisiin olisi Sami Minkkinen. Illan ohjelma koostuisi keskustelusta, että miltä tuntuu olla Sami Minkkinen. Sami Minkkinen, joka melkein on päässyt viehättävän naisen kanssa aamuyötä viettämään, joka melkein on saanut kutsun seksibileisiin ja joka melkein on oikea ihminen, jota Jari Sarasvuo yrittää tavoittaa. Voisi sinne kutsua sen hypnoosityypinkin, niin hän voisi hypnotisoida meidät uskomaan, että nuo kaikki olisivatkin tapahtuneet oikeasti, eikä vain melkein.

Ei se minua kauan harmittanut, että Jari Sarasvuo soitti minulle luullen minua toiseksi. Jostain syystä alkoi puhelun jälkeen tehdä hirveästi mieli makkaraperunoita. Kuten aina pettymyksen hetkellä huomaan hamuavani makkaraperunoita.

Tästä piti tulla opetustarina, mutta ei tämä pitkä jaaritus kyllä johtanut yhtään mihinkään. Olkoon se tämän tarinan opetus. Elämä on pitkä jaaritus, joka ei johda yhtään mihinkään. Ja että oikealla ovella kenguru-sanaa käyttämällä, saattaa kokea jotain, mitä ei ole koskaan ennen kokenut. Nimittäin sellaisia muovikuppeja, jotka vievät jalat alta ja aiheuttavat sellaisen muistijäljen, joka ei dementoituneenakaan unohdu.

 

Lue myös

X