Havaintoja parisuhteesta

”Vaikka minulla ei aviomiestä varsinaisesti olekaan, niin onhan minulla sentään talonmies” 

Teksti:
Havaintoja parisuhteesta

TARINA 1:

”Suhteessa kohta kolme vuosikymmentä ja suuret muutokset eteenkin viime vuosien aikana (lapset muuttaneet jne).

Ollaan lähinnä keskitytty hänen juttuihin vuosien aikana, niin kornilta kun kuulostaakin.
Ei puhuta eikä pussata (vuosia edellisestä kerrasta), eikä minua enää kiinnosta. Rakastan kotiani ja vaurasta elämääni, mutten ole enää mieheni rakastunut – olen niin hirvittävän yksin tässä kämppissuhteessa!

Henkisesti ollaan ihan eri planeetoilla nykyään. Ei puhuta mistään,  eikä hän halua tehdä mitään yhdessä mitä ehdottelen, häntä vaan ei vaan kiinnosta mun jutut.

Hän vastaa kysymyksiini ja kun haluan jutella suhteesta, olen hankala ja haen kuulemma ongelmia, koska meillä on nyt vain kylmäkausi meneillään. Syy on AINA minun, riippumatta mistä kiikastaa. Suren tätä joka ilta kun käännetään selät toisiamme kohtaan ja en näe ulospääsyä! Ei tehdä mitään yhdessä, TVn katselu ei mielestäni ole tekemistä vaan ajan haaskausta. Suostun elokuvien katseluun, kun se edes vähän joskus silloin puhuu mulle.

Koska minulla on rahallisesti erittäin hyvä elämäntilanne nyt, ymmärrän että seuraavaksi kertomani tulee aiheuttamaan ilkeitä ajatuksia ja kommentteja. Olisin kuitenkin taloudellisesti aivan pohjalla erossa (avioehto) ja kuolisin todennäköisesti jossain kerrostalossa, miten voisin elää ilman rahaa (palkkani on todella pieni)? Entä eläke? Älkää oliko kateellisia, inhoan kyllä itseäni suuresti, kun olen valinnut talouden itsenäisyyden sijaan.”

TARINA 2:

”Viisitoista vuotta sitten päätin, että sitten kun lapseni ovat lähteneet maailmalle, niin lähden tästä suhteesta. Olen koko suhteen ajan kokenut henkistä ja toisinaan myös fyysistä väkivaltaa. Mieheni on joskus juovuksissa aggressiivinen. Juovuksissa hän on joka ikinen viikonloppu. Mitään yhteistä meillä ei ole ollut vuosikausiin. Seksiä on tainnut viimeksi olla seitsemän vuotta sitten.

Lapset ovat olleet omillaan kaksi vuotta. Olen yhä tässä suhteessa. En saa vain lähdettyä ja minne tästä menisin. Mies on selvinpäin ihan mukava ja tekee miesten työt joita minä en naisena osaa tehdä. Pelkään sitäkin, että miten miehelle käy jos hän jää yksin. Juo itsensä hengiltä, koska eihän hän osaa edes ruokaa tehdä. Ehkä tämä on kohtaloni ja mistä edes tiedän että jossain olisi jotain parempaa. Ei se ruoho aidan toisella puolella sen vihreämpää ole. Vaikka minulla ei aviomiestä varsinaisesti olekaan, niin onhan minulla sentään talonmies.”

 

X