”Vaikka yritin mitä, niin en riittänyt miehelleni”

”Olin ollut naimisissa ex-mieheni kanssa muutaman vuoden, olin synnytyslaitoksella juuri esikoisen syntymän jälkeen pari päivää, ja samaan aikaan mieheni vietti aikaa stripparin kanssa paikallisella pubilla.

Lapsia syntyi vuosien varrella kaikkiaan kolme, ja kun esikoinen täytti 6 vuotta, sain viestin mieheni silloiselta naisystävältä, että enkö jo ymmärrä ”väistyä”. Mies ei halunnut lähteä tämän naisystävän mukaan, koska tällä puolestaan oli mies. Vasta noin 16 vuotta myöhemmin, naisystävän numero viisi kohdalla, soitin kaupungin asuntotoimistoon ja pyysin heitä etsimään miehelleni oman asunnon. Minulle tuli olo, että vaikka yritin kaikkeni tehdä, en tule miehelle riittämään, vaan hänellä täytyy olla useampi naisystävä.

Olin siinä onnellisessa asemassa, että olin saanut työkuvioni järjestymään niin että vaikka jäin yksinhuoltajaksi kolmelle pienelle lapselle, pärjäsimme ihan kohtuullisesti. Ja koska mies muutti omaan asuntoonsa, meille kotona laskeutui rauha: mies ei enää huutanut pahaa oloaan iltaisin eikä käskyttänyt lapsia. Mies otti minusta erotessaan eron myös lapsiin: ”isä” on lapsilleni kirosana, häntä ei yksinkertaisesti ole olemassa. Yllätys oli suuri, kun täytin 50 muutama viikko sitten, ja ex-mieheni kävi ovella onnittelemassa ja tuomassa pullon viiniä. En tiedä hänen elämästään tällä hetkellä mitään, eikä minua edes kiinnosta. Toivon, että hän on löytänyt rauhan ja rakkauden.”