”Vaimoni rakastui toiseen mieheen ja olen onnellinen hänen onnestaan”

”Jos sinä joskus löydät jonkun minua paremman, niin olet vapaa lähtemään.

Niin sanoin vaimolleni kun löysimme toisemme noin 15 vuotta sitten. Tänä keväänä hän sitten rakastui toiseen mieheen ja minä lunastin lupaukseni.”

Laitoimme yhdessä eropaperit vireille huhtikuun alussa. Lokakuussa olemme eronneet virallisesti. Emme me muutoin koskaan eroa. Olemme aivan liian tärkeitä toisillemme, että antaisimme hänen rakastumisensa toiseen mieheen tulla ystävyytemme väliin. Olisihan se voinut olla minäkin, joka olisi rakastunut. Elämästä kun ei koskaan tiedä.

Meillä oli upea suhde ja tuleva ex -vaimoni on upea nainen. Niin upea ja rakastettava, että en voisi kuvitellakaan alkaa syyttämään häntä rakastumisesta toiseen tai avioliittomme rikkoutumisesta. Ei hän mitään ole rikkonut. Meidän romanttinen suhteemme tuli vain tiensä päähän. Yhdessä saimme sitä ennen rakennettua kauniin rakkaustarinan .

Hän rakastui. Mitä sitten? Minä sain rakastaa häntä 15 vuoden ajan ja rakastan vieläkin. Siksi olen onnellinen hänen puolestaan. En ole koskaan kuvitellut omistavani hänen tunteitaan, hänen kehoaan tai yhtään mitään hänestä. Meillä on ollut yhteinen rakkaus ja jaksoi kantaa niinkin pitkään kuin 15 vuotta. Olen etuoikeutettu siitä yhteisestä ajasta jona aikana sain olla hänen rakkautensa kohde. Nyt on jonkun toisen vuoro. Hän saa elämäänsä suuren aarteen.

Olen tavannut miehen muutamaan kertaan. Pidän hänestä valtavasti. Olen varma että hän osaa rakastaa ex -vaimoani parhaalla mahdollisella tavalla. Paremmin kuin minä avioliittomme viimeisinä vuosina.

Ei tämä ole kenenkään vika. En usko, että on olemassa yhtä oikeaa. On olemassa monia oikeita ja sattuma ajaa näitä ihmisiä toistensa lähelle, on sitten naimisissa tai ei ole. Rakastuminen toiseen ihmiseen voi tapahtua kenelle tahansa ja siinä ei ole mitään väärää. Päinvastoin se on kaunista.

Olen minä saanut ihmettelyä ja jopa tuomitsemista suhtautumisestani eroon. En ymmärrä. Miten minun pitäisi suhtautua? Alkaa raivoamaan ja vihaamaan exääni. Sekö olisi oikea tapa suhtautua tärkeään ja rakkaaseen ihmiseen?

Tiedän että sellaistakin on. Sitäkään en ymmärrä. Rakkautta se ei ole, tuskin koskaan ollutkaan. Se on aivan jotain muuta.

Vaimoni asui vielä kanssani muutaman kuukauden eropäätöksestämme. Sanoin hänelle, että etsii rauhassa itselle uutta kotia. Ei ole kiire. Saimme sinä aikana puhuttua asioista ja mitään ei ole kummallakaan hampaankolossa. Olemme kiitollisia siitä, että saimme olla toisemme niin pitkän ajan.

Olemme molemmat pian viisikymppisiä. Meillä on vielä paljon edessä. Uuden edessä olemme molemmat. Exäni pitää pienimuotoiset tupaantuliaiset viikonloppuna. Sain kutsun. Samalla ne ovat uuden rakkauden iltamat. En jättäisi mistään hinnasta menemättä. Koskaan ei ole liikaa rakkausjuhlia.

Olen onnellinen heidän rakkaudestaan.”