Kymmenen vuoden valhe
On nainen ja hänellä aviomies. Heillä se tavanomainen tarina. Rakastuminen, häät, asuntolaina, kaksi lasta ja yhteinen tulevaisuus. Yhteinen tulevaisuus, joka kestää muutaman kuukauden yli kymmenen vuotta. Se päättyy iltaan, jolloin nainen saa puhelinsoiton tuntemattomasta numerosta. Puhelinsoiton jälkeen naisen maailma romahtaa. Hän saa kuulla miehensä pettäneen häntä. Myöhemmin selviää, että häntä on petetty koko kymmenen vuoden ajan. Vyyhti alkaa purkautua. Valhe johtaa toisen valheen lähteelle ja nainen havahtuu eläneensä kymmenen vuotta maailmassa, joka ei ole ollut totta. Mies ei ole pettänyt vain yhden naisen kanssa vaan useiden. Kaikki on mennyt suotuisasti siihen asti, kunnes eräs nainen jää kiinni omalle aviomiehelleen, joka tarttuu puhelimeen ja soittaa petetylle naiselle.
Nainen tietää, että pitkässä suhteessa tapahtuu ehkä ihastumisia suhteen ulkopuolella. Niin naiselle itselleenkin on käynyt. Hän on suudellut avioliitossaan toista miestä. Kertonut sen seuraavana päivänä aviomiehelleen, joka suuttui tunnustuksesta niin paljon, että uhkasi avioerolla. Samaan aikaan kun itse oli pannut muita naisia koko liittonsa ajan ja suhtautunut muutenkin hyvin mustasukkaisesti vaimonsa saamaan harmittomaan huomioon muilta miehiltä. Niinhän sitä sanotaan, että eniten puolisonsa pettämistä pelkäävät he, jotka pettävät itsekin.
Nainen kertoo, että pettämisen voisi jopa antaa anteeksi. Voisi jos sen kertoisi rehellisesti. Valehtelua ei voi antaa anteeksi. Varsinkaan, kun valehtelua ja peittelyä oli tapahtunut koko heidän suhteensa ajan. Pahinta on ollut ymmärtää, että koko heidän suhteensa on perustunut valheeseen. Mikään ei ole ollut totta. Ainoa hyvä, joka suhteesta on jäänyt on kaksi ihanaa lasta. Kaiken tämän jälkeen nainen on päivittäin miettinyt kahta asiaa. Miksi hän ei ole riittänyt miehelleen? Mikä hänessä on vikana tai mitä hänestä puuttuu? Lisäksi nainen on miettinyt, että miksi ei ole huomannut yhtään mitään? Hänestä kaikki on ollut hyvin. Seksin määrä väheni vuosien myötä, mutta nainen ajatteli sen aina menevän niin. Ajatteli, kunnes karu totuus paljastui.
Nainen kaivelee tällä hetkellä itsetuntonsa rippeitä. Ilman terapiaa hän ei tilanteesta olisi selvinnyt. Terapiassa nainen on oppinut olemaan syyllistämättä itseään. Ei hän ole ajanut miestänsä pettämään. Ihminen tekee sen ratkaisun ja päätöksen aina itse. Luottamuksen miehiä kohtaan se on naiselta vienyt pitkäksi aikaa. Sitä hän suree eniten, sillä hän on aina uskonut ihmiseen. Joskus vielä hän haluaisi taas uskoa. Hän haluisi olla jollekin ihminen, jota toinen haluaa ja rakastaa niin paljon, että ei haluaisi koskettaa muita. Siihen tilanteeseen nainen itseään rakentaa pala palalta, mutta tällä hetkellä hän tuntee olevansa niin murskattu toisen ihmisen julmuuden ja välinpitämättömyyden johdosta, että tie on vielä pitkä. Silti hän uskoo siihen kauniiseen ajatukseen, että vaikka nyt on onneton, niin on aina toivoa paremmasta.
Aivan niin kuin meistä jokainen haluaa rakastaa ja olla rakastettu.
Kommentit
Jos kirjoituksen laatinut petetty nainen itse omaa kyseisen moraalin jota kumppanilta toivoo ja siihen moni muukin kykenee niin mikä sinä olet kirjoittamaan jotain muuta pitkän liiton puolista? Hänellä on oma kokemus olla pettämättä ja se ei ole harvinaista.
Nykyajassa on se hyvä puoli että sitä saa haluta elää omaa elämää vaikka useamman ihmisen kanssa yhteisessä liitossa, voi sanoa minkälaista seksiä tahtoo ja etsii kumppanin sen tyylisestä ihmisestä kuin pettää omia sanojaan ja lupauksiaan. Koska yksi tärkeimmistä ominaisuuksista joita itse olen ja mitä itse saan kumppanilta: rehellisyys.
Kommentit
Tämä on kyllä aina yhtä käsittämätöntä.
Miksi mennä jonkun kanssa naimisiin, jos aikoo kuitenkin mennä toisten kanssa sänkyyn?
Kaikki tietävät kuitenkin, että satuttavat tällä kumppaniaan. Miksei suoraan sano haluavansa avoimen suhteen? Miksei ota avioeroa?
Kaikki sympatiat naiselle, tällainen tilanne olisi ihan kamala.
Samastun tekstin naiseen.
Paljon olisin ollut valmis antamaan anteeksi ja sietämään (ehkä liikaakin) mutta toiselle oli tärkeämpää peitellä tekojaan viimeiseen asti vaikka rysän päältä jäi kiinni.
Valehtelun lisäksi syyllinen olin minä; kaikkeen, siihen että petettiin ja siihen että valehdeltiin. Oli minun syytä että mies haki seuraa muualta. Olin niin kamala ihminen.
Pahalta tuntui käsittää kouriin tuntuvasti se, ettei oma puoliso arvosta yhtään. Ei edes sen vertaa, että olisi totuuden kertonut. Mielestäni olisin (edes) sen ansainnut yhdessä olon vuosista.
Paljon olisi totuudella saanut, eikä menettänyt niinkuin nyt kun valehteli.
Sääli koska me oltais voitu olla jotain upeaa yhdessä.
Sinä Sami kun aina niin kovasti puhut siitä miten muien ei pitäisi mennä kertomaan kantaansa toisten ihmisten touhuihin ja että ei ole oikeaa tai väärää tapaa toimia, niin kovasti ihmetyttää että kuinka on ääni muuttunut kellossa. Tässä tarinassako nyt sitten tuo petetty nainen onkin uhri. Minulla kun on ollut aikaisempien juttujesti perusteella se kuva että petetty henkilö on yleensä syypää siihen että tulee petetyksi. Et kai vain toimi vastoin omia ohjeitasi ja epähuomissa tee tuomioita siitä mikä on moraalisesti oikein ja mikä väärin.
Asioilla on aina monta puolta. Jokaisen ääni on hyvä kuulla. Ei kai se niin mene, että on olemassa yksi syytön ja yksi syyllinen? Mitä tuomion antamiseen tulee, niin en harrasta.
Ihan kuin minunkin elämäni. Omani kesti vain 7v mutta sinäkin aikana, menetin omat ystäväni, minua haukuttiin lasta odottaessa huoraksi, en käynyt yksin/ystävieni kanssa missään ja unohdin kuka ja mikä olen.
Minut dominoitiin niin hienosti, etten nuorena huomannut, ja kun tajusin ettei se ollut oikeaa elämää, eikä oikea ihminen minulle,en sittenkään heti päässyt irti. Se vaati rysän päältä kiinni jäämisen mutta sitten kaikki tapahtuikin vauhdilla. Se ei päättynyt edes ensimmäiseen eikä toiseen kiinni käymiseen.
Läheiset ihmiseni tiesivät pettämisen ja jopa edesauttoivat sitä. Sitä en koskaan ole oppinut ymmärtämään, miksi.
Mietin sillon usein, mikä se minun virheeni suhteessa oli, koska pettäminen oli alkanut jo heti alussa. Koska pihtari en todellakaan ollut, päinvastoin. Tulin tulokseen, ettei syy ollutkaan minussa. Kyse oli mieheni kyvyttömyydestä olla hyvä aviomies. Hän ei sitä itse tiennyt tai välittänyt. Usein luulin että hän oli homo, ja sekin olisi ollut ok.
Kun vihdoin vapuduin, huomasin että selviän lasten kanssa ja löysin taas itseni. Löysin myös ihanan miehen muutaman vuoden päästä, ja yhdessä oltu 30 v.
Ehkä mies ja suhde oli vaan harjoittelu kappale. Ellei olisi ollut niin pahaa, en ikinä olisi osannut arvostaa sitä hyvää minkä sain myöhemmin.
15 vuoden mies.
Omalla kohdalla tarina on mennyt kovasti kuvaillun mukaisesti, on sivusuhteita, seksiä sekä rakkautta parisuhteen ulkopuolisten ihmisten kanssa. Vaimon kanssa olen yrittänyt keskustella tilanteesta, että seksin sekä hellyttelyn ja huomioimisen määrä, sekä laatu ovat itselle hyvin tärkeitä asioita parisuhteessa, asiat eivät silti muutu vaikka olemme monia kikkoja yrittäneet ja asiasta satoja tunteja puhuneet. Rakas vaimoni kokee asiasta puhumisen syyttelynä ja alistamisena, sekä pahoittaa mielensä siitä että olen tyytymätön ja tuon sen ilmi. Yleensä tämä johtaa vielä pidempään huomioimisen puutteeseen ja molemminpuoliseen välinpitämättömyyteen. Tilanne on itselle hankala, haluaisin olla avoin ja tyytyväinen omassa parisuhteessani, vaimoni taas tuntuu olevan omalta puoleltaan tyydytetty ja onnellinen. Valheessa eläminen silti kalvaa, en ole paljastamassa sivusuhteita, enkä rikkomassa perhettä/parisuhdetta omien mielihalujeni takia, itselleni suotu aika ei vaikuta perhe-elämään tai ole heiltä pois muuten kuin iskän omantunnon kautta.
Miten itse tyydyttäisitte perustarpeenne, vai uhraisitteko ison osan itsestänne rehellisyyden vuoksi ja samalla rikkoisitte kaiken hyvän mikä on saatu aikaan? Yhdessä elämisessä ei muuten ole mitään ongelmia.
Tämä tuntuu olevan varsin yleistä. Tämän saman kaltaisen tarinan kuullut kovin monelta. Niin surullista mutta ymmärrettävää. Minua kiinnostaa se, että miten pystyt luottamaan näihin naisiin? Etkö pelkää, että joku haluaa sinulta enemmän ja paljastaa sinut vaimollesi?
Vaimosi vaikuttaa mieheni kaltaiselta. Mieheni vastaukset samoihin tarpeisiin. Kaikki on ihan hyvin. Ei sitä tarvii istua kylki kyljessä. Kun halusin hellyyttä. Ei sitä aina jaksa. En laske kertoja. Ja nyt puhun seksistä. Syy kaikkeen selvisi myöhemmin. Toinen nainen.
Toivoa paremmasta on aina, ja toivon todella että elämä kohtelisi sinua hyvin tämän karmivan kokemuksen jälkeen! Muttei välttämättä kannata kuitenkaan asettaa tavoitteitaan saavuttamattomalle tasolle. ”Hän haluisi olla jollekin ihminen, jota toinen haluaa ja rakastaa niin paljon, että ei haluaisi koskettaa muita.” Pitkässä suhteessa ikävä kyllä ihmisluonto harvemmin toimii tällä tavalla, ja joka suhteessa kamppaillaankin näiden ajatusten kanssa joko yksin tai niistä kumppanille keskustellen. Tämä ei ole kenenkään syy eikä varsinkaan johdu siitä ettei olisi tarpeeksi haluttava – kannattaa lukea Suomisen kirja ’Suhteellisen vapaata’. Mitä enemmän perspektiiviä ihmiselämään ja parisuhteisiin on ja mitä vähemmän epärealistisia odotuksia parisuhteille on, sitä todennäköisemmin ne onnistuvat. Paljon tsemppiä kirjoittajalle tulevaan!
Jos kirjoituksen laatinut petetty nainen itse omaa kyseisen moraalin jota kumppanilta toivoo ja siihen moni muukin kykenee niin mikä sinä olet kirjoittamaan jotain muuta pitkän liiton puolista? Hänellä on oma kokemus olla pettämättä ja se ei ole harvinaista.
Nykyajassa on se hyvä puoli että sitä saa haluta elää omaa elämää vaikka useamman ihmisen kanssa yhteisessä liitossa, voi sanoa minkälaista seksiä tahtoo ja etsii kumppanin sen tyylisestä ihmisestä kuin pettää omia sanojaan ja lupauksiaan. Koska yksi tärkeimmistä ominaisuuksista joita itse olen ja mitä itse saan kumppanilta: rehellisyys.