Havaintoja parisuhteesta

Välillä puoliso vituttaa niin paljon, että naama on irrota

Teksti:
Havaintoja parisuhteesta

Vanha toteamus kertoo pariskunnasta, jolta kysytään, että oletteko koskaan tehnyt mieli erota, niin vastaus on, että erota ei ole koskaan tehnyt mieli, mutta tappaa monta kertaa. Tämä puolihumoristinen toteamus on omalla tavallaan kovin surullinen, sillä se kertoo niin sanotun vanhan kansan tuntoja siitä, että eroaminen ei aina ole ollut edes mahdollista.

Omalla tavallaan toteamus on kuitenkin hyvin kuvaava. Parisuhde nimittäin koostuu kahdesta ihmisestä, joiden tavat ja tottumukset eivät aina mene yhteen. Eikä pidäkään. Olisihan se jopa pelottavaa, jos kaksi ihmistä olisi koko ajan samaa mieltä ja heidän askeleensa menisivät aina tahdissa samaan suuntaan.

On sanottu, että lapsi joka uskaltaa nähdä kielteisetkin tunteensa vanhemmalleen kokee olevansa turvassa, sillä hän on varma siitä, että häntä ei hylätä, vaikka onkin toisinaan ”hankala”. Sama pätee parisuhteisiin. Aikuinen, joka uskaltaa näyttää puolisolleen esimerkiksi vitutustaan häntä kohtaan tekee sen siksi, että hän uskaltaa ja on varma siitä, että negatiiviset tunteetkin ovat sallittuja heidän suhteessaan. Tämä pitää erottaa tietenkin kroonisesti vittuuntuneesta, joka purkaa paskaa oloaan puolisoonsa kerta toisensa jälkeen. Sellaisen ihmisen läheltä pitää juosta kovaa karkuun ja pysyä poissa.

Nimittäin onhan se selvää, että pitkässä suhteessa puolison naama vituttaa niin paljon, että on haljeta vitutuksesta. Se on terveen suhteen merkki ja sitä ei pidä peitellä. Eri asia on, jos naama on vituttanut viimeisen vuosikymmenen. Sitten voi aiheellisesti kysyä peilikuvaltaan, että miksi helvetissä minä vieläkin tässä suhteessa olen. Hetkittäinen vitutus on vain merkki välittämisestä. Se on merkki siitä, että tuntee ihmistään kohtaan niin paljon rakkautta, että toisinaan se lipsahtaa vitutuksen puolelle.

Miettikää nyt itsekin, että mikä on vitutuksen vastakohta. Se on silkka välinpitämättömyys. Pahimmillaan se tarkoittaa sitä, että ei tunne enää edes vitutusta puolisoaan kohtaan, koska ei tunne enää yhtään mitään. Tunteet ovat kuin tasaista puuroa, eivätkä heilahda suuntaan eikä toiseen. Tämähän tarkoittaa sitä, että ne eivät heilahda siihenkään suuntaan, jossa tunteet kääntyvät maailmanluokan rakastelun toiminnaksi.

Puolisosi on elämässäsi koko ajan. Ei aina fyysisesti läsnä, mutta kuitenkin. Olisi outoa, jos tuo läsnäolo ei näkyisi joskus vitutuksena. Jos oikein rehelliseksi heittäydytään, niin kyllähän sitä lastensakin käyttäytyminen ja läsnäolo toisinaan vituttaa niin, että naama halkeaa. Silti niitä lapsia rakastaa niin paljon kuin mitään ja ketään voi elämässä koskaan rakastaa. Sama se on puolison suhteen. Vaikka toisinaan repii hiuksia omasta päästään silkasta vitutuksesta, niin pitää muistaa, että vitutuksen kohteena on ihminen, jota rakastaa enemmän kuin itse elämää. Kyllä niin vahva rakkaus tuo tullessaan myös negatiivisia tunteita ja kyllä niin vahva rakkaus kestää hetkittäiset vitutuksen tunteet, niin vitutuksen tuntijana, että kohteena.

Sen minä siis sanon, että jos tänä aamuna esimerkiksi on pieni vitutuksen hetki, niin älkää huoliko. Iltapäivään mennessä se on saattanut kääntyä jo suorastaan intohimon puolelle. Jos nyt kuitenkin on niin, että vitutus ei ole kesään mennessä helpottanut hetkeksikään, niin terapia-aikaa tilaamaan. Vitutuksen voi selättää muutenkin kuin eroamalla.

X