Välinpitämättömyys rakkausihmistään kohtaan on uskottomuutta

Uskollisuus.

Se on yleinen niistä ulkoa opituista termeistä, jonka jokaisen kuuluu sanoa, kun kysytään, että mikä on parisuhteessa ja puolisossa tärkeää. Kahdeksan kymmenestä vastaa, että uskollisuus ja suurin osa tulee samalla valehdelleeksi. Kaksi kymmenestä ei vastaa kyseistä termiä, koska he tietävät, että mitä termi tarkoittaa oikeasti.

Se on selvää, että miellämme uskollisuuden tarkoittamaan seksiä. Puolisolleen uskollinen ihminen ei tule harrastaneeksi seksiä kenenkään muun kuin oman puolisonsa kanssa. Ellei sitten muuta ole sovittu, mutta se on asia erikseen. Uskollisuus on lupaus omistautua seksuaalisesti vain yhdelle ihmiselle, puolisolleen.

Uskollisuus tarkoittaa kuitenkin jotain hyvin paljon enemmän.

Meille on opetettu, että parisuhteen ulkopuolinen seksi on suorastaan saatanasta. Pahempaa ei kumppanilleen voi tehdä. Tulen ennemmin vaikka hakatuksi kuin petetyksi, kertoi eräs nainen sosiaalisen median kommenttiketjussa, joka koski pettämistä. Siinä keskustelussa pettäjille jaettiin jo kuolemantuomioita. Ketjussa oli selvästi petetyksi tulleita ihmisiä, jotka aikovat kantaa taakkaansa koko loppuelämänsä ja sen varjolla tuomitsevat kaikki pettäjät alimpaan helvettiin.

Mennään termiin uskollisuus.

Uskollisuus puolisoa kohtaan on puhtaimmillaan sitä, että pitää lupauksensa rakastaa, huomioida, koskettaa, arvostaa ja pitää iholla. Uskollisuus on vapauden antamista puolisolle olla oma itsensä ja se on puolison pitämistä tärkeänä ja rakkaana ihmisenä. Uskollinen ihminen ei yritä muuttaa toista, se ei vittuile toiselle koko ajan ja puhuu puolisostaan kunnioittavaan sävyyn silloinkin, kun puoliso ei ole toiminut viimeisen päälle koko ajan oikein.

Uskollinen ihminen antaa puolisolleen tilaa ja vapauden. Uskollinen ihminen rakastaa silloinkin, kun rakkaus ei ole edes ansaittua. Uskollinen ihminen hyväksyy puolison tekemät virheet ja antaa anteeksi. Uskollinen ihminen osaa myös pyytää anteeksi. Uskollinen ihminen ei jatkuvasti vaadi enemmän, pyydä enemmän. Uskollinen ihminen ei lakkaa koskettamasta, suutelemasta eikä uskollinen ihminen lopeta yksipuolisesti seksin harrastamista. Uskollinen ihminen rakastaa puolisoaan eikä ota häntä vain tavaksi ja itsestäänselvyytenä.

Kuten huomaatte, harva meistä on aina ollut uskollinen.

Silti suurimmalle osalle ihmisistä uskollinen ihminen on vain ihminen, joka tulee harrastaneeksi seksiä vain puolisonsa kanssa. Jos suhde on seksittömässä tilassa, niin uskollinen ihminen on ihminen, joka ei sen jälkeen harrasta seksiä kenenkään kanssa.

Minulle kirjoitti nainen, joka sanoi olleensa uskoton ja kokevansa siitä suurta syyllisyyttä. Hän oli herkkänä hetkenä suudellut parisuhteensa ulkopuolista ihmistä ja tuntenut siitä jopa suurta mielihyvää, halua. Se sai hänet tuntemaan olonsa syylliseksi ja uskottomaksi.

Jota hän ei tietenkään ole.

Hän oli jo pitkään ollut suhteessa yksin. Ilman kosketuksia, ilman kauniita sanoja ja ilman seksiä. Ennen kaikkea, ilman tunnetta siitä, että joku katsoo häntä haluavasti ja rakastavasti. Silti kaiken tämän jälkeen hän tunsi olevansa se suurin syyllinen, koska ajautui suutelemaan toista ihmistä. Hän oli uskoton ja kotona oleva puoliso, joka oli lakannut tekemästä kaikkea sitä, mitä parisuhteessa kuuluu tehdä, oli sitten se uskollinen.

Vaikka asia on juuri päinvastoin. Kotona hänellä odotti uskoton puoliso, joka ei enää huomioinut naista ollenkaan ja nainen itse oli enemmän uskollinen, koska oli suostunut odottamaan aivan liian pitkän ajan saamatta edes yhtä pientä suudelmaa huulilleen. Sitten hän heikkona hetkenä suuteli toista.

Se ei tee hänestä uskotonta, vaan kosketusta kaipaavan ihmisen.

Tähän kohtaan tarinaa tulee kahdeksan kymmenestä ihmisestä sanomaan, että ensin pitäisi lopettaa toimimaton suhde ennen kuin lähtee suutelemaan vieraisiin pöytiin. Tähän kohtaan kaksi kymmenestä ihmisestä sanoo, että se on vain turhaa moralistista jumaluutta, koska elämä ei koskaan ole niin yksinkertaista, ei edes heille, jotka moraalisormeaan heiluttavat.

Sitä paitsi, puhuttaessa seksuaalisesta uskollisuudesta ja uskottomuudesta, niin tämän 44 -vuoden elämänkokemuksella on tullut aivan liian monta kertaa todistettua hyvinkin läheltä, että siinä joukossa ihmisiä, jotka pettämisen suurimmalla äänellä tuomitsevat, petetään kaikkein eniten. Kuka minkäkin syyn vuoksi. Ei ole se minun asiani tietää.

Niin se menee, kuten keskustelupalstalla oleva nainen kirjoitti, että on ihmisiä, joille hakatuksi tuleminen on suotavampaa kuin petetyksi tuleminen. Se on kamala ajatus. Se kertoo jotain niin karua kieltä parisuhteista, että aiheesta pitää kirjoittaa useampikin teksti.

Se tulee siitä ajatuksesta, että on jotenkin vähemmän syyllistä olla ottamatta puolisoaan vuosikausia huomioon, pitää häntä itsestäänselvyytenä ja vain yhteisten lasten toisena vanhempana, olla koskettamatta, arvostamatta ja rakastamatta kuin se, että kaiken sen huomioimattomuuden jälkeen ja johdosta tulee suudelleeksi vierasta ihmistä. Eihän tässä kuviossa syyllinen ja uskoton ole hän, joka suutelee vierasta ihmistä vaan hän, joka on lakannut rakastamasta ja huomaamatta.

Niinhän se ei yleisessä mielipiteessä ole, koska uskollisuus mielletään seksin kautta ja uskollisuus on yksi tärkeimmistä parisuhteen ja puolison piirteistä ja osatekijöistä.

Niin kuin se onkin, mutta seksin kanssa sillä asialla ei ole juurikaan mitään tekemistä.

Siksi moni uskolliseksi itsensä mieltävä on kaikkea muuta kuin uskollinen. Hän on rakkaudessa uskoton puolisolleen ja se on minun mielestäni sitä pahinta uskottomuutta ja sitä uskottomuutta on aivan liian monessa parisuhteessa.