Havaintoja parisuhteesta

Valitse edes joskus hänen tai heidän sijasta itsesi

Teksti: Havaintoja parisuhteesta

Sen pitäisi olla itsestäänselvyys ihan jokaisessa perhemuodoissa, että omille tarpeille ja haaveille on tilaa toteutua.

Silti se ei tunnu useinkaan olevan niin.

Kuten minulle kirjoittanut nainen. Hän ei ehdi olla itselleen, koska hänen pitää ehtiä täyttämään muiden ihmisten tarpeet, koska kukaan muu ei niitä ole täyttämässä.

Ei edes hänen aviomiehensä, joka ei juurikaan osallistu heidän yhteisten lasten arkeen. Vetoaa työhön, harrastuksiin ja muihin kiireisiin. On naisellakin työ, mutta harrastaa hän ei sitten ehdikään, kun on perhetyömaa kotona odottamassa.

Siinä jää naiselle sitten kaksi roolia elämälle annettavaksi. Päivisin ammattirooli työpaikallaan ja iltaisin sekä viikonloppuisin äidin rooli omille lapsilleen. Joillekin se riittää ja kaikki on hyvin, mutta toisille se ei riitä ja silloin vallitsevaan tilanteeseen ei pidäkään tyytyä. Monet tyytyvät, koska ajattelevat, että on pakko.

Vaihtoehtojahan on olemassa.

Esimerkiksi niin, että kun toinen vanhemmista on toteuttamassa tarpeitaan ja unelmiaan, niin toinen on sillä aikaa täyttämässä lasten tarpeita läsnäolollaan. Mutta jos tuossa asiassa on selkeä ajallinen epäsuhta vanhempien välillä, niin edessä on ongelma, sillä toimivassa parisuhteessa molemmilla pitäisi saada olla aikaa ja vapaus olla aikuinen ilman perheroolia.

Sitten tullaankin seuraavaan ongelmakohtaan. Kovin moni tuntuu potevan huonoa omatuntoa siitä, että valitsee hänen ja heidän sijaan myös itsensä. Eihän perheellinen ihminen voi ajatella omia tarpeitaan. Pahimmillaan ne voi sysätä syrjään kymmeniksi vuosiksi ja huomata lasten muutettua pois kotoa kuinka hämmentävän tyhjä olo itsensä sisälle jää. Tietenkin jää, koska se on aiemmin täytetty vain vanhemman roolilla. Kun sitä ei enää tarvita, jäljelle ei jää mitään.

Minun mielestäni esimerkiksi lasten tarpeet ja omat tarpeet eivät ole toisiaan poissulkevia tarpeita. Toki elän omassa erokuplassani ja en juurikaan tunne niin kutsuttuja ydinperheessä asuvia ihmisiä, mutta tässä piirissäni eronneet vanhemmat hoitavat vuorollaan puoliksi oman tonttinsa siinä, että lasten tarpeet tulevat täytetyksi ja samalla heille jää aikaa myös omien tarpeiden täyttämiseen ja elämän elämiseen muunakin kuin vanhempana ja puolisona.

Kun sitähän voi olla monia eri rooleja. Voi olla äiti tai isä siinäkin tapauksessa, että omat tarpeet tulevat toteutetuksi. Jos valitsee joka kerta sen, että ei valitse omia tarpeitaan, niin ajan myötä sekin alkaa näkyä läheisissä valintana, joka vaikuttaa myös heidän elämäänsä. Se näkyy huonotuulisuutena, katkeruutena ja epäoikeudenmukaisuuden tunteena varsinkin siinä tapauksessa, jos puolisoiden välillä on oman ajan käytössä ajallinen epäsuhta.

Valitettavasti ihmisen pitää uskaltaa olla elämässä toisinaan itsekäs, koska muuten käy niin, että omat tarpeet jää iäksi täyttämättä. Kaikki meistä tuntee sen ihmistyypin, joka ei ole muistanut koko elämässään ajatella puhtaasti itseään. Hän on se iloton ja luovuttaneen näköinen tyyppi, joka kylvää vihaa ja katkeruutta ympärilleen. Hän on se ihminen, joka käyttää netin keskustelupalstoilla sitä ikävintä ja solvaavinta kieltä. Hän huutaa tullakseen huomatuksi.

Mitä huonoon omatuntoon tulee, niin unohdetaan sellainen. Jos huono omatunto tulee siitä, että haluaa toteuttaa itseään ja omaa elämää, niin kasvatus on väkisin ollut jo niin lannistavaa, että se pitää terapoida itsestä irti. Huono omatunto on yhtä kuin häpeä ja syyllisyys ja niitä kahta elämää tuhoavaa tunnetta meidät on aiemmilla vuosikymmenillä pumpattu täyteen.

Nyt riittää sen kylväminen.

Näin äitienpäivän kynnyksellä voi hyvällä syyllä sanoa, että suurta äitiyttä ei ole pelkästään se, että on lapsilleen syli ja rakkaus, vaan suurta äitiyttä on myös se, että on itselle syli ja rakkaus. Ihminen, joka saa toteuttaa omia tarpeitaan ja haaveitaan on parempi myös vanhempana.

Siksi, koska hän on ihminen, jonka kasvoja kaunistaa hymy ja tyytyväisyys eikä roolin määrittämä väkinäinen irvistys.

Lue myös

X