Havaintoja parisuhteesta

Valitsen elää tässä kulississa

9.1.2019 Teksti: Havaintoja parisuhteesta

”Tiilitalossa ei siis aina asukaan onnellinen perhe, mutta miksi kulissit?”

Tämän toteavan kysymyksen sain eräässä blogiini liittyvässä kommentissa. Minulla ei ole kysymykseen oikeaa vastausta, mutta niiden kuuden vuoden aikana, kun olen tätä blogiani kirjoittanut, olen saanut aiheesta paljon viestejä ja kertomuksia. Käytän siis heitä otantana esitettyyn kysymykseen, sillä monet ihmiset tuntuvat olevan ihailtavan avoimia ja rehellisiä kirjoittaessaan minulle tarinaansa.

Muutoksen pelko

Onhan se helpompaa jäädä kuin lähteä. Ihmettelen ihmisiä, jotka kovaan ääneen huutelevat, että ihmiset eroavat nykyään aivan liian helposti. Väitän, että vielä helpommin ollaan eroamatta, vaikka siihen olisi ihan syynsä. Jäädään tyhjään ja kuolleeseen siksi, että pelko muutoksesta on aivan liian kova. Koska sitähän ero aiheuttaa, varsinkin jos parisuhteessa on yhteisiä lapsia. Ero voi viedä ympäriltään yhteisiä tuttavia ja ystäviä. Se tuo mukanaan monia iltoja, jolloin ei saa laittaa lastansa nukkumaan. Usein se pakottaa muuttamaan toiseen asuntoon ja uuteen ympäristöön. Ero on kuin kuolema ja syntymä yhtä aikaa. Vanhaa sortuu jalkojen alta ja moni asia alkaa jälleen lähtöpisteestä. Ero vaatii voimaa, jota ei aina ole. Siksi hyvin moni tuntuu jäävän parisuhteeseen, jossa kokee suurta tyytymättömyyttä. Valitsee kahdesta pahasta sen helpomman tavan jatkaa. Pelko pitää kulissia pystyssä ja minä ainakin ymmärrän hyvin tuota pelkoa.

Elintason romahtaminen

Minulle kirjoitti nainen, joka elää täysin kuolleessa suhteessa. Hän nukkuu yönsä eri huoneessa kuin miehensä, vaikka heillä ei olekaan enää pikkulapsivaihe elämässään menossa. Seksiä he eivät ole harrastaneet kahteen vuoteen. Nainen kirjoitti, että huomattavasti pienituloisempana hänen joutuisi eron myötä luopumaan monesta itselle rakkaasta asiasta, kuten muutamasta rahaa vaativasta harrastuksestaan. Tämän lisäksi hän kauhistelee ajatusta, että saattaisi joutua kerrostaloon asumaan eron myötä. Rehellisesti hän kirjoitti, että on valinnut olla parisuhteessaan, jossa ei rakkautta enää ole ollut vuosiin, taloudellisista syistä. Hän tulisi toimeen ilman yhteisiä tuloja, mutta elintaso tippuisi niin paljon, että hän ei olisi siihen valmis.

Lapset

Olen saanut muutamalta ihmiseltä rajua kritiikkiä siitä, että kirjoitukseni kannustavat ihmisiä eroamaan. Minun pitäisi kirjoittaa siitä, että ero tuhoaa kahden eroavan lisäksi myös mahdolliset yhteiset lapset. Kritiikin kärki ei koskaan osu siihen näkökulmaan, että kahden ihmisen välinen rakkaudeton parisuhde saattaa tuhota lapsen vielä pahemmin kuin ero. Pahimmillaan lapsi elää koko lapsuutensa kylmässä, tunteettomassa ja riitaisassa ympäristössä. Niin kuin minulle asian ilmaisi nainen, joka koki viimein erotessaan lasten kodista poismuuton jälkeen suurta surua siitä, että ei lasten vuoksi eronnut aiemmin. Hetki ennen toisen lapsen poismuuttamista lapsi oli sanonut äidilleen pysäyttävinä sanoina, että puhaltaessaan lapsena syntymäpäiväkakusta kynttilöitä, hän aina toivoi vanhempiensa eroavan. Ei olisi tarvinnut siten mennä yhteenkään vanhempien riitaan väliin.

Häpeä

Yhä edelleen häpeä näyttelee suurta roolia kulissiliitoissa. Elämää ajatellaan ikään kuin muiden ihmisten katseiden ja ajatusten kautta. Valitettavasti melkein jokainen ero saa liikkeelle sen tympeän haahkaparven, joka pääsee tuomitsemaan ja moralisoimaan asiaa joka heille ei millään tavalla kuulu ja josta he eivät mitään tiedä. Uskonnon merkityksen vähentyessä häpeä ei ole enää niin voimallisesti läsnä eroavilla, mutta monet asiat muuttuvat pienissä askeleissa. Kärjistetysti voidaan sanoa, että häpeää on määrällisesti enemmän vanhemmissa ikäluokissa. Eräs heidän ikäluokastaan kirjoitti minulle olleensa jo 20 vuotta avioliitossa, jossa tietää hänen miehellensä olleen monia sivusuhteita ja jossa hän on tullut muutaman kerran lyödyksi. Hän kirjoitti, että hyvin moni yllättyisi ja haukkoisi henkeään jos saisi tietää, mitä sen heidän yhteisen omakotitalounelman sisäpuolella on tapahtunut, sillä ulkopuolella kaikki näyttää todella hyvältä. Mihin tästä enää lähtisi? Mitä muut siitä sitten ajattelisi? Kaksi kysymystä naisen viestistä.

 

Vaikka jokaisessa tiilitalossa ei asukaan onnellinen perhe, niin onneksi hyvin monessa tiilitalossa asuu. Niin kuin kaikki yhteiskunnassa, niin myös parisuhteet muuttuvat. Ihmiset ovat avioliitoissa ja parisuhteissa erilaisista syistä ja saavat olla. Itse olen siksi, koska haluan rakastaa ja olla rakastettu. Kaikki muu ympärillä oleva on vain osa maisemaa. Minusta jokainen tiilitalo, jonka sisällä ei asu aito rakkaus, on surullinen tiilitalo. Niin se on monesta heistäkin, jotka sellaisessa asuvat. Kuten siitäkin naisesta, josta olen aiemminkin kirjoittanut. Naisesta, joka on niin kosketuksen kaipuussa, että toivoo työaamuisin, että bussissa joku edes vähän vahingossa osuisi häneen.

Hänen tiilitalossaan kotia pitää yhdessä kaksi yksinäistä.