Havaintoja parisuhteesta

”Valitsimme olla perhe”

Teksti: Havaintoja parisuhteesta

”Me ollaan kumppanin kanssa uusperhe. Oltu puoltoista vuotta. Meillä on yhteensä neljä lasta. Yhteinen on 8 kk. Kaksi nuorinta asuu meidän kanssa, kaksi vanhinta käy joka toinen viikonloppu. Joka toinen viikonloppu paikalla on siis neljä lasta ja joka toinen vain yksi. Vanhemmat lapset lohduttaa nuorinta kun hänellä on ”vain” meidät. Lapset tykkäävät, että on monta kotia. Ovat itse sen sanoneet.

Meidän suhde sekoitti pakkaa. Yksi lapsi menetti hetkellisesti yhden vanhemmansa, tämän vanhemman kipuiltua eroa, on kuitenkin kyennyt pääsemään asiasta yli ja palannut lapsen elämään. Toinen lapsi sai elämäänsä toisen vanhempansa, sillä toinen vanhempi alkoi luottamaan suhteemme myötä toisen vanhemman kykyihin. Kolmannen lapsen toisen vanhemman kanssa olemme tekemisissä vain kolmannen osapuolen kautta.

Lapsilla on siis hyvin erilaiset perheet ja taustat. Yhteistä heillä on minun ja kumppanin luoma perhe-elämä. Ja se sujuu. Nykyään. Aluksi oli haastavaa luoda monilapsinen perhe-elämä lapsille, jotka olivat ainoita perheissään. Uskon, että kumppanin ja minun jatkuva keskustelu keskenämme kasvatuksesta ja lasten tarpeiden ja kehitysasteiden huomiointi sekä keskustelut lasten kanssa ovat auttaneet asiaa.

Meillä on alusta asti olleet säännöt, miten meillä toimitaan. Lapsilla on erilaista muiden vanhempien kanssa, vaikka kuinka yrittäisimme pelata aikuiset yhteen. Lasten muista perheistä ja meidänkin perheestä löytyy aikuisia, joilla on mielenterveydenongelmia. Tuetaan siis aikuisetkin toisiamme parhaamme mukaan. Se on tosin vaatinut, että aikuiset luottavat toisiinsa sen verran, että uskaltavat sanoa puolin ja toisin, että on väsynyt, ei jaksanut tällä kertaa olla paras versio itsestään lapselle ja että saa silti muilta tukea. Eikä se luotto tullut hetkessä. Se on vaatinut jatkuvaa avoimuutta meiltä, että meihin on uskallettu luottaa. Katsomme kuitenkin, että on lasten parhaaksi, mitä paremmin aikuiset keskenään toimivat.

Meilläkin on aikaa toisillemme. Joka toinen viikonloppu. Nuorin tosin mukana aina. Ja kaikessa puhumme meistä yhdessä kumppaneina ja perheenä. Kantava voima välillämme on yhteiset unelmat. Mikään ei kanna niin kuin puhutut unelmat, joita kohti yritetään löytää keinoa. Ollaan lisäksi sateenkaariperhe. Siitä tosin voisi kirjoitta oman juttunsa.

Toistaiseksi kärsijät ovat ystävät. Kun näkee lapsiaan ja voi varata aikaa kumppanilleen vain joka toinen viikonloppu, jää väkisinkin tilanteita, että pitää priorisoida kenelle haluaa antaa aikansa. Kuukaudessa on vain neljä lauantaita. Sillä perjantait ja sunnuntait kuskataan lapsia muille vanhemmille tai haet heitä kotiin. Annatko aikasi lapsille ja kumppanille viikonloppuisin vai näetkö ystäviä? Tällä hetkellä vauva- arjessa lapset ja kumppani menevät ystävien edelle. Vauva-arki on väsyttävää. Jotkut ystävät ymmärtävät sen helpommin kuin toiset. Ymmärrän sen. Heidänkin on pitänyt mukautua meihin ja tapaamme elää perheenä.

Vaikka tämä on uusperhe niin meidänkin katon alla olevia arkia on monta. On yksilapsinen, kaksilapsinen ja nelilapsinen arki. Arkien määrää ei ehkä tulla aina ajatelleeksi puhuttaessa uusperheistä. Ja no, mä oon sitä mieltä, että jokainen elää kuten itselle sopii, ymmärtää sitä muut tai ei. Huomioiden, että yrittää tehdä parhaansa, että kaikkien osapuolten on hyvä olla. Me tehdään joka päivä valinta. Valinta olla yhdessä. Valinta olla perhe. Eräänä viikonloppuna kumppani teki valinnan kysyä kysymyksen. Tein valinnan vastata siihen. Elämä jatkuu taas entistä rikkaampana.”

Lue myös

X