Havaintoja parisuhteesta

”Valitsin ystäväni puolisoni sijaan”

Teksti:
Havaintoja parisuhteesta

”Minun paras ystäväni on mies. Olen tuntenut miehen lapsesta asti, sillä asuimme lapsuudessa toistemme naapurissa ja tiemme on ollut yhteinen lähes koko elämämme ajan. Opiskeluaikoina tiemme erkaantuivat, koska asuimme eri puolella Suomea ja vähitellen yhteydenotot vähenivät. Kunnes noin kymmenen vuotta sitten hän muutti työn perässä samaan kaupunkiin asumaan ja aloimme jälleen viettää yhdessä aikaa ystävinä.

Mies on naimisissa ja hänellä on kaksi ihanaa lasta ja ihastuttava vaimo. Hänen vaimonsa on ollut koko ajan sujut siitä, että olen naisena hänen miehensä paras ystävä. Hän ei ole missään vaiheessa tuntenut oloansa uhatuksi tai kuvitellut, että ystävyyteemme liittyy jotain ystävyyttä enemmän. En muutenkaan ymmärrä yhtään olettamaa siitä, että naisen ja miehen välillä pitää aina olla jotain seksuaalista ja pelkkä ystävyys ei ole mahdollista.

Sitä mieltä oli minun aviomieheni. Hänelle oli kova paikka se, että ystäväni muutti samaan kaupunkiin ja halusin tavata häntä toisinaan. Vaikka olisinkin halunnut tavata ja viettää aikaa ystäväni kanssa myös kaksin, niin kompromissina ehdotin miehelleni, että voimme nähdä ystäväni kanssa, niin että mies on mukana. Ehdotin, että voisimme kutsua häntä meille kylään, yksin tai perheensä kanssa. Hän kielsi ehdottomasti sen, että mies tulisi meille yksin ja ei myöskään halunnut, että tapaisin ystävääni hänenkään seurassaan.

Tilanne paheni siihen pisteeseen, että mieheni vaati saada lukea kaikki ystävältäni tulleet viestit, joita häneltä oli mahdollisesti tullut. Kerroin mieheni reaktiosta ystävälleni ja siitä, että hänen viestinsä menevät myös mieheni luettavaksi. Ystäväni suuttui minulle siitä, että olin mennyt näyttämään hänen henkilökohtaiset viestinsä miehelleni, sillä hänen mielestään viestit kuuluvat vain ja ainoastaan naiselle. Ystäväni sanoi, että lakkaa lähettämästä viestejä, jos ei pysty olemaan varma siitä, että muutkin kuin minä luen niitä.

Näin välimme ystävääni katkesivat jälleen ja olin asiasta surullinen. Minun yksi elämäni tärkeimmistä ihmisistä ja hänestä pitää päästää irti vain siksi, että oma avomies on niin mustasukkainen, että hänelle ei ole edes vaihtoehto, että naisella voisi olla miespuolisia ystäviä. Voi olla, että tuosta hetkestä lähtein aloin katsomaan aviomiestäni toisin silmin ja ne silmät eivät olleet parisuhteemme kannalta hyvät silmät.

Ihmiset ovat tälläkin sivustolla pohtineet sitä, että mikä on tarpeeksi hyvä syy erota ja mikä taas liian kevyt syy erota. Voi olla, että monelle oman eroni syyt ovat olleet liian kevyet. Minä nimittäin hain aviomiehestäni lopulta avioeroa, koska minulle oli ajatuksellisesti liian raskas ja kahlitseva rakkaus sellainen, joka kieltää toiselta ystävät oman huonon itsetunnon vuoksi. Vaikka yritin kompromissina ehdottaa sitä, että minun ei ole pakko edes tavata ystävääni yksin, mutta sekään ei käynyt.

Toki asetin tuo jälkeen ehdot mahdolliselle uudelle suhteelle ja ihmiselle, että jos hän ei hyväksy ajatusta, että minulla on myös miespuolinen ystävä, jonka kanssa vietän aikaa myös yksikseni, niin se ei ole minun parisuhteeni eikä ihmiseni. Olen tällä hetkellä uusissa naimisissa ja minulla on puoliso, joka antaa minulla vapauden nähdä ihan ketä tahansa haluankaan nähdä.

Niinpä olen saanut elämääni parhaan ystäväni takaisin. Me näemme tällä hetkellä säännöllisen epäsäännöllisesti. Koronavuotena oikeastaan aivan liian harvoin, mutta vaikka olen sanonut aviomiehelleni, että minulla on suorastaan välillä ikävä ystävääni, niin hän ei ole siitä hätkähtänyt, vaan sanonut, että on ihan luonnollista ikävöidä itselle tärkeitä ihmisiä.

Rakastan aviomiestäni ja rakastan ystävääni. Eri tavalla, mutta kuitenkin.

Parisuhteen ei koskaan pitäisi olla kahle muille ihmissuhteille, mutta valitettavasti sellaista tapahtuu aivan liian usein.

Minulle ei enää koskaan.”

X