Havaintoja parisuhteesta

Vanhempi nainen ja nuorempi mies, mikä siinä nyt on niin kummallista?

Teksti:
Havaintoja parisuhteesta

Nuori nainen ja vanhempi mies. Historia tuntee lukuisia pareja. Ei tarvitse mennä kovin kauaksi, kun löytää yhden parin, jopa presidenttiparin. Ei tunnu kolmenkymmenenvuoden ikäero olevan liikaa juuri kenellekään. Toisinpäin tuntuu olevan pienempikin ikäero. Oman tarinansa kertoo yli nelikymppinen nainen.

 

Olen yli 40v nainen, mieheni on jopa ylittänyt 25v rajapyykin, voisi siis edes kuvitella että aivot ovat nyt kehittyneet. Olemme olleet lähes viisi vuotta yhdessä ja hän taitaa olla kypsin ja fiksuin ihminen johon olen törmännyt elämäni aikana.

 

Eihän meistä paria pitänyt tulla, alkuun sovittiin että tästä ei parisuhdetta tule. Kaikki alkoi humalaisesta yhden illan jutusta, mutta suuret tunteet veivät. Ja kannattelevat edelleen.
Itselläni on jo kolme aikuista lasta ja yksi teini. Heillä ei ole ikinä ollut suhteemme takia ongelmaa, ulkopuolisilla kyllä heidän puolestaan. Toki mieheni perhekään ei aina ole saanut itseäni tuntemaan oloani tervetulleeksi. Mutta se ei ole haitannut meitä.

 

Se mikä minua ehkä eniten arvosteluissa haittaa, on ennakko- oletukset.  Jos paljastan ikäeromme, ensimmäinen oletus on että mies on maahanmuuttaja.  Kun kerron että mieheni on maisteri vakituisella työsuhteella hyvin tienaavalla alalla, asia onkin yhtäkkiä ok. Itsehän olen paskasti palkatulla sosiaalialalla.

Minuahan ei haittaisi jos mieheni olisi maahanmuuttaja tai köyhä. Olen hänen kanssaan koska yhdessä on vain niin jäätävän hyvä olla.  Mutta miksi, miksi pitää olettaa että minua, ”vanhaa” naista käytetään hyväksi. Miksi ei voida ajatella että olen vielä niin kuuma, että nuori mies vielä innostuu. Ja innostuu myös minun ajatuksistani, pitää minua vertaisenaan, älykkäänä keskusteluseurana, josta ei saa tarpeekseen. Että me olemme vaan löytäneet jotain niin hienoa, että siitä kannattaa pitää kiinni. Rakkauden.

 

Rakastinhan minä ennenkin. Lasteni isää ihan täysillä. Jälkikäteen ajatellen helvetilliset 20 vuotta. Kumpikaan ei kovin usein siitä suhteesta nauttinut. Mutta toivottavasti oppi kuitenkin.
Nyt elämä on niin helppoa ja ihanaa, että en jaksa välittää arvostelusta.

Tässä, kuten niin monessa muussakin rakkauteen ja ihmisten valintoihin liittyvissä asioissa on itseäni kummastuttava seikka. Ulkopuolisia tuntuu kiinnostavan hämmentävän paljon toisten ihmisten valinnat. Mikä siellä on tähän taustalla? Kateus?

Onneksi ulkopuolisilta ääniltä voi sulkea korvansa, sillä rakkaudessa tärkeintä on kuunnella vain omaa ääntänsä ja sydäntään.

Iloa ja nautintoa tarinansa lähettäneelle naiselle ja hänen rakastajalleen.

X