havaintoja parisuhteesta

”Vanhempieni päätös olla eroamatta pilasi lapsuuteni”

Teksti: Havaintoja parisuhteesta
”Moni on kertonut tarinaansa siitä, miltä on tuntunut kasvaa rikkinäisessä perheessä. Tässä tulee yksi tarina: Olen 36v nainen ja äiti. Kasvoin erittäin riitaisassa perheessä jossa vanhemmat purkivat pahaa oloa suorittamisella ja päihteillä sekä tolkuttomalla määrällä työntekoa. Kunhan ei vain pysähdytty ettei ollut aikaa jäädä miettimään mitään.
Työltä ja suorittamiselta jäänyt aika meni riitelyyn eikä väkivallan muodot jääneet tuntemattomiksi. Vanhempani eivät tuolloin kyenneet minkäänlaiseen itsereflektioon vaan syy löytyi aina jostain muualta kuin itsestä, yleensä siitä kumppanista.

Minulla on eräs muisto lapsuudesta, kun olin äidin kanssa mökkisaunassa eräänä kesänä. Minulla oli tapana piirtää saunan ikkunaan sormella kuvioita kun kostea höyry huurtui ikkunaan. Olin aloittamassa syksyllä koulun ja olin 6v joten harjoittelin numeroa 6 ja piirtelin sitä ikkunaan. Yhteen numeroon äiti jatkoi piirtäen numeron viereen pienet kasvot, kasvonpiirteet ja hiukset niin, että piirtämäni kutonen näytti suurelta korvalta. Sitten äiti sanoi ”siinä se saunatonttu kuuntelee kun tuolla riidellään ja huudetaan”. Tajusin jo tuolloin ettei hän itse ymmärrä eikä pysty vastaanottamaan sitä tosiseikkaa, että hän itse huutaa ja riitelee muiden kanssa. Olin hiljaa.

Ehdin toivoa vanhempieni eroa pitkään. Vanhempani vitkuttelivat eroaan vuosia. He saattoivat riidellä yömyöhään ja valvottaa näin muita perheenjäseniä vaikka aamulla piti lähteä töihin ja kouluun.

Koulunkäyntini kärsi ja minulla oli erilaisia psykosomaattisia oireita, olin väsynyt ja alakuloinen, jopa masentunut.
Kun vanhempani vihdoin erosivat ollessani murrosiässä luulin, että nyt alkaa parempi elämä. No näin ei käynyt. Vanhempani jatkoivat riitelemistä vielä eron jälkeenkin ja mukaan tuli vieraannuttaminen sekä muu henkinen väkivalta lapsia kohtaan. Lapsen etu oli aivan viimesijainen asia, joka siinä erossa oli keskiössä tai edes kävi vanhempieni mielessä.

Vanhempieni erosta on jo yli 20v aikaa. Minkäänlaiseen itsereflektioon he eivät kykene vieläkään. Vieläkin he syyttelevät ja vihaavat toisiaan vaikka kumpikin on uudessa parisuhteessa. Kysyin joskus äidiltäni syytä siihen, että miksi he eivät eronneet aikaisemmin. Vastaus oli pelko pärjäämisestä ja toisten mielipiteet sekä toive ehjästä perheestä. Lapsuudessani ei koskaan ole ollut ehjää perhettä.

Eron jälkeen pärjää kyllä ja ulkopuolisten ihmisten mielipiteillä ei saa olla yksilön ja perheen kannalta mitään merkitystä, he eivät elä sitä elämää. Vanhemman kuuluu pystyä olemaan aikuinen, nostamaan katse omasta navasta peiliin, tarkastella itseään ja tehdä lasten kannalta pitkän tähtäimen viisaita ja järkeviä päätöksiä. Virheitä tekee kaikki mutta niistä voi oppia. Turvallisessa ja vakaassa perheessä ja kodissa kasvaminen on yksi suurimpia ja merkittävimpiä etuoikeuksia, mitä ihminen voi saada.

Epävakaassa ja riitaisassa kasvuympäristössä eläminen tuo monenlaisia haasteita aina pitkälle aikuisikään asti. Olen itse eronnut omien lasteni isästä, juurikin lasten vuoksi. Perhe-elämämme oli riitaisaa eikä kenenkään ollut hyvä olla joten ero oli paras ja ainoa oikea päätös koska sopua ei syntynyt. Lasteni isä on minulle vääränlainen puoliso  mutta mitä mainioin isä lapsillemme.

Myöhemmin olen kyllä kuullut ulkopuolisilta kommentteja, kuinka lapsen kuuluu saada kasvaa ydinperheessä ja kuinka olen liian helposti eronnut sekä muita vastaavanlaisia paskakommentteja. Koskaan et voi tietää mitä kenenkin kotiseinien sisällä tapahtuu joten älä ota kantaa ja äläkä puutu toisten asioihin, jos et tiedä todellisuutta. Sen sijaan kävele peilin eteen ja kysy itseltäsi, miksi koet tarvetta puuttua toisten asioihin?

Älkääkä hyvät ihmiset jääkö huonoihin suhteisiin lasten takia vaan nimenomaa erotkaa lasten takia. Älkää käyttäkö lapsia pelinappuloina vaan käsitelkää asianne kuten aidosti aikuiset ihmiset. Muuten vain kostatte oman pahan olonne omille lapsillenne, heille jotka ovat syyttömiä teidän ongelmiinne. Ongelmien sijaan keskittykää hyvään eli lapsiinne ja siihen millaisia lahjoja olette saaneet. Rakastakaa ja huomatkaa kaikki se hyvä ja kaunis, mitä ympärillä on. Se lisääntyy mihin huomionsa kiinnittää.”

Lue myös

X