”Vanhempieni parisuhde ei tehnyt kenellekään hyvää”

”Vanhempani olivat olleet yhdessä melkein 10 vuotta ennen esikoisen pyörähdettyä maailmaan. Tuo esikoinen olin minä.

Aloin elätellä itse toivoa vanhempieni erosta jo ennen yläaste-ikää. En vain uskonut niin tapahtuvan.

Isä oli päivät töissä, mutta kun hän tuli illoiksi ja viikonlopuksi kotiin; pyllähti hän nojatuoliinsa ja laittoi telkkarin päälle. Aina kun joku koitti alkaa jutella, isä käänsi volyymia kovemmalle.

Aikaa kului hieman ja aloin itse lähentelemään teini-ikää, joten isän kelju käytös sekä äitiäni että muutama vuosi minua myöhemmin syntynyttä sisartani kohtaan alkoi tuntumaan erityisen sietämättömältä.

Jonkin aikaa kaikkien siedettyä hänen alati kireämmäksi muuttunutta käytöstään selvisi, että hän on aloittanut parisuhteen toisen naisen kanssa. Minä itse suorastaan hypin riemusta, en nähnyt mitään muuta mahdollisuutta kuin että vanhempamme eroaisivat ja voisimme jäädä äidin kanssa asumaan. Äitini ei kuitenkaan yllättäen halunnutkaan suoraan heittää parinkymmenen vuoden parisuhdettaan roskakoriin vaan oli valmis antamaan anteeksi.

Isäni ei tuntunut koskaan kunnioittavan äitiäni millään tasolla, oli hyviä aikoja, jolloin isä oli mukava perheelleen ja hyväntuulinen; mutta tilanne saattoi muuttua sekunneissa hyytävään kylmyyteen.

Isämme päätti loppujen lopuksi nurmen olevan vihreää uudessa osoitteessa ja vanhempamme laittoivat lusikat jakoon.

Ero päätyi näennäisesti sopuisasti. Isä olisi jostain syystä halunnut, että lapset olisivat muuttaneet hänen luokseen, mutta kumpikaan lapsista ei missään tapauksessa olisi muuttanut vapaaehtoisesti hänen hoidettavakseen.

Tilanne alkoi mennä hiukan alamäkeen eron jälkeen. Äitimme joutui etsimään uuden tavan pyörittää arkea kahden teini-ikäisen lapsensa kanssa ja isän aiemmista oikkuiluista huolimatta oli hän ennen osallistunut sentään pääsääntöisesti arjen pyörittämiseen rahallisesti. Nyt rahahanat menivät kutakuinkin kiinni.

Äiti ei valittanut meille lapsille tilanteesta ja meillä oli turvallisen tuntuinen koti.

Isän ja hänen uuden kumppaninsa luona saimme kuunnella kuinka isä jatkuvasti nälvi äitiä, milloin mistäkin. Omasta mielestään varmaan ”vitsiä vain”, mutta edelleen tunnen tästä itse syyllisyyttä, etten käskenyt hänen tukkia suutaan jollei sieltä tule mitään hyvää ulos. En ikinä ymmärtänyt miten hän kehtaa, ensin kohdella vuosikausia perhettämme huonosti, erityisesti äitiä. Ja sen jälkeen pistää pillit pussiin, lähteä toisen matkaan ja sitten vielä sen jälkeen naljailla lastensa äidistä omille lapsilleen.

Kun joku mainitseekin tämän aikansa eläneen ”lasten takia ei voida erota”, niin sanon aina että ”voit ja eroat”. Ei tehnyt kenellekään hyvää tämä parisuhde ja uskoisin, että kaikilla meillä olisi asiat olleet paremmin, jos ero olisi tullut jo paljon aiemmin.

Minä olen tosi tyytyväinen, että vanhempani päätyivät eroamaan. Äitini sai vihdoin vapauden tehdä asioita, joita hän haluaa; asua asunnossa, jonka hän on valinnut, hankkia lemmikkejä ja sisustusesineitä, joista hän pitää. Hän pystyi hankkimaan auton, koska hän niin halusi. Pieniä asioita ehkä monelle, mutta ei mahdollisia isäni kanssa vietettyinä vuosina.”