Havaintoja parisuhteesta

Vastaus kritiikkiin blogini paskasta visuaalisesta ilmeestä

Teksti: Havaintoja parisuhteesta

Blogini visuaalinen ilme ja käyttämäni kuvat ovat paskaa ja karaoketasoa. Näin minulle eilen ilmoitettiin. Mitä karaokeen tulee, niin kritisoija ei liene käynyt karaokessa viimeiseen kymmeneen vuoteen, sillä laulajien taso monessa karaokessa on äärimmäisen kova. Blogini visuaalinen ilme ei missään tapauksessa ole niin hyvä.

Moni bloggaaja käyttää tekstiensä sisällä kuvia. Itse en ole koskaan käyttänyt. Käytän kuvaa Facebook-jaon jakokuvassa ja siinäpä se sitten onkin. Olen blogini alkuajoista lähtien panostanut tekstiin. Se on valintani. Tiedän monia blogeja, joissa on äärimmäisen upeita ja nautittavia kuvia ja blogien visuaalinen ilme on kaunis. Iso arvostus heille siitä. Itse en saisi blogiani visuaalisesti niin kauniiksi edes yrittämällä, sillä en ole visuaalisesti lahjakas.

Minulle on annettu käyttöoikeus erääseen kuvapankkiin ja sieltä nappaan kuvia tekstieni jakokuvaksi. Pyrin löytämään kuvan, joka tunnelmaltaan vastaisi tekstin tunnelmaa. Ei muita kriteereitä. Harvakseltaan olen käyttänyt myös itse ottamia kuvia tai minusta otettuja kuvia, mutta tässä henkisessä ilmapiirissä, joka yhteiskunnassamme on, minä en halua käyttää itseni tai läheisteni kuvia. Ei tarvitse ehkä enempää selittää. Tästä muodostuu blogini visuaalinen kuva ja jos se jonkun mielestä on paskaa, vaivaannuttavaa ja karaoketasoa, joka estää lukemasta tekstejä, niin olen siitä pahoillani.

Olisihan se kiva, jos voisi tekstien sijaan panostaa kunnolla myös kuviin ja visuaaliseen ilmeeseen. Se vaatisi ympärilleen aikaa. Julkaisen päivässä tekstejä vähintään kuusi, joista keskimäärin kaksi-kolme ovat uusia tekstejä. Tuo määrä vaatii todella paljon aikaa ja jos alkaisin käyttämään sitä visualisoinnin miettimiseen ja valokuvien ottamiseen, niin aikaa teksteille jäisi merkittävästi vähemmän ja minulla ei sellaiseen ole varaa. Joten kyse on valinnasta. Valitsenko panostamisen teksteihin vai visuaaliseen ilmeeseen. Jälkimmäisestä minulle ei makseta.

Valintaan perustuu myös eri blogien seuraaminen. Blogimaailmassa on valtavasti kauniita ja visuaalisesti taidokkaita blogeja. Minun blogini ei ole sellainen, eikä siitä koskaan tule sellaista. Minun tapani hahmottaa ja selittää maailmaa on sanat. On ollut jo lapsesta lähtien. Minä maalaan sanoilla, joku toinen maalaa siveltimellä ja kolmas esimerkiksi tanssiaskeleilla. Jokainen luo ja ilmentää kauneutta omalla tavallaan ja jokaiselle kuluttajalla löytyy varmasti oma foorumi omille mieltymyksilleen.

Silti bloggarina haluan muistuttaa sellaisesta pienestä asiasta kuin kysyminen. Tässäkin tapauksessa olisi ensin voinut kysyä, että mikä on minun tapani visualisoida tekstejäni? Miten blogimaailmassa se on ylipäätään määritelty? Näin asiaan olisi tullut vastaus ennen kuin olisi tarvinnut lähteä kutsumaan visuaalista ilmettä paskaksi ja vaivaannuttavaksi. Jos sillä kulmalla lähtee keskusteluun mukaan, niin ei kannata odottaa rakentavaa keskustelu. Pätee muuten myös parisuhteisiin.

Jatkan linjallani, koska haluan keskittyä kirjoittamiseen ja sanoihin. Silläkin riskillä, että menetän seuraajia ja lukijoita. Ehkä jäljelle jäävät osaavat arvostaa sitä miksi blogiani kirjoitan, sillä kuten olen todennut, visualisointiin minulla ei riitä aika eikä resurssit.

Lue myös

X