”Vieläköhän sitä ehtisi jonkun kainaloon ennen kuin kuolee”

”Minun täytyy olla hullu.

Lähes joka päivä luen kertomuksia siitä, kuinka pitkään on oltu parisuhtejessa ilman seksiä ja aina lukiessani lasken , että ei tuo vielä mitään.

Minä olen ollut jo yli 20 vuotta. Ihan totta, yli kaksikymmentä pitkää, uuvuttavaa vuotta miehen vierellä joka ei enää halua ketään.
Koska häntä ei haluta eikä paneta, hän ei koske, ei halaa, eikä minun mielestäni myöskään arvosta minua enää.

Ihan kuin se arvostuskin olisi ollut sidottu siihen, että niin kauan kuin hän sai mitä halusi tai oikeammin kykeni ja kun hän ei enää tavallaan tarvitse minua mihinkään niin mitä sitä turhaan arvostamaankaan.

Välillä sattuu niin että päästä vihloo. Sekin sattuu, että olen näin tyhmä ja päästänyt asiat liian pitkälle. Jos yritän puhua asiasta, hän menee täysin lukkoon ja pitää mykkäkoulua.

Eniten vituttaa se, että kuulin kun hän selitti jollekin kaverilleen, että pitkässä parisuhteessa intohimo vaan laantuu. Ja hän itse valitsi tietoisesti lääkityksen joka aiheutti impotenssin.

Minulle ei sen paremmin lääkäri kuin mieskään viitsinyt sanoa mitään. Että tämmöinen tarina. Vieläköhän sitä ehtisi jonkun kainaloon ennen kuin kuolee?”