Havaintoja parisuhteesta

Vieraannuttaminen tuhoaa aikuisen ja lapsen

Teksti: Havaintoja parisuhteesta

Kursivoidut kohdat ylen artikkelista:

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/07/31/nain-selvisin-lapseni-vieraannuttamisesta-isat-kertovat

Vieraannuttamisesta alettiin puhua Suomessa vuosikymmenen vaihteessa. Sillä tarkoitetaan kaikkea toimintaa, jolla vanhempi pyrkii häiritsemään toisen vanhemman normaalia suhdetta lapseensa. Ex-puolison mustamaalaaminen, kontaktien rajoittaminen ja perusteettomien pelkotilojen luominen ovat tyypillisiä tapoja vieraannuttaa lapsi vanhemmasta.

Tutkimusten mukaan toiminta itsessään on sukupuolineutraalia, sekä miehet että naisen osaavat vieraannuttaa. Käytännössä vieraannuttaja on kuitenkin useimmiten lapsen lähivanhemmaksi määrätty äiti, joka pyrkii katkaisemaan lapsen suhteen isäänsä.

Vuosia sitten kävin Tampereella Miessakkien järjestämän kurssin, jossa haettiin tukihenkilöitä eronneille miehille. Kurssilla näytettiin erilaisia tilastoja liittyen eroihin. Yksi tilastoista oli paljonpuhuva. Suomalaisilta miehiltä oli kysytty, että mitä asiaa he pelkäävät eniten erossa tai mahdollisessa erossa. Ylivoimaisesti suurinta pelkoa miesten keskuudessa aiheuttaa pelko lapsen menettämisestä eron jälkeen.

Tämä oli hämmentävä kyselytulos, sillä itselle asian pitäisi olla niin itsestään selvää, että lasta ei oteta missään tilanteessa aikuisten välisiin riitoihin mukaan. Olin ollut asian suhteen sinisilmäinen, sillä vaikka lapsen käyttäminen kostonvälineenä tai jopa lapsen tietoinen vieraannuttaminen toisesta vanhemmasta ei olekaan mahdottoman yleistä, niin aivan liikaa sitä silti tuntuu tapahtuvan.

Otan tässä kirjoituksessa esille miesten kokeman pelon ja miesten kokeman vieraannuttamisen, vaikka vieraannuttamista ja kostoa tapahtuu sukupuolesta riippumatta. Silti jo prosentuaalisesti erotilanteissa naisilla on yhteiskunnassamme etulyöntiasema ja viime vuoden tilastot kertovat huoltajuudesta ja lähivanhemmuudesta seuraavaa:

(Lähde THL)

”Vuonna 2019 lapsen huollosta, asumisesta ja tapaamisoikeudesta vahvistettiin sosiaalitoimessa 45 181 sopimusta. 93 prosentissa sovittiin yhteishuoltajuudesta, 6 prosentissa yksihuoltajuudesta äidille ja 1 prosentissa yksihuollosta isälle. Yhteishuoltosopimuksen tehneistä 67 prosenttia asui yhdessä ja 33 prosenttia erillään ja jälkimmäisistä suuri osa siis johtuen erosta. Valtaosa 81 prosenttia asumissopimuksista tehdään äidin luona asumisesta, joka käytännössä tarkoittaa sitä, että äiti on lähivanhempi ja isä on etävanhempi.

Tilastokeskuksen mukaan noin 153 000 perhettä muodostuu äidistä ja lapsesta ja noin 33 000 isästä ja lapsesta. Elatustuen saajia vuoden 2019 lopussa oli 71 303 kappaletta ja naisten osuus elatustukien saajista 85 prosenttia.”

Jos puhutaan termistä nimeltä vieraannuttaminen, niin jo tilastollisista syistä määrällisesti enemmän tapahtuu sitä, että vieraannuttaja on lähivanhempi ja kun lähivanhempi on suurella prosentuaalisella erolla verrattuna mieheen nainen, niin siksi naisten on tilastoitu olevan enemmän vieraannuttajia kuin miesten.

Vieraannuttamisessa lapseen istutetaan pelko, jolle ei löydy mitään katetta todellisuudesta. Pelon ruokkiminen taas vaatii lapsen eristämistä toisesta vanhemmasta. Juuri tästä meidän huoltajuusriidassamme oli kyse, vaikka sitä ei oikeuden päätöksessä suoraan sanotakaan.

Eristäminen oli verrattain helppoa. Huoltajuuskiistan yhteydessä ex-puoliso teki Jukasta kymmeniä rikos- ja lastensuojeluilmoituksia. Jukan väitettiin pahoinpidelleen äitiä esimerkiksi lapsen vaihdon yhteydessä. Myös pojan mustelmia valokuvattiin ja käytiin näyttämässä lääkärille. Tapaamiset määrättiin välillä valvotuiksi. – Ja yhtäkään tuomiota en koskaan saanut, Jukka kertoo puhelimessa. Kuulostaa kuin hän olisi purskahtamaisillaan itkuun.

Miessakkien kurssilla oli osallistujana mies, joka oli eronnut kuusi vuotta sitten lapsensa äidistä. Kaksi vuotta erosta, mies muutti uuden puolisonsa kanssa samaan kotiin ja tasan siitä päivästä lähtien mies alkoi saada lapsensuojeluilmoituksia entiseltä vaimoltaan. Ilmoituksissa nainen ilmoitti miehen pahoinpitelevänsä heidän yhteistä lastansa niinä viikonloppuina, kun lapsi oli miehen ja hänen uuden puolisonsa luona. Todellisuudessa kyse oli vain kosto siitä, että mies muutti uuden naisen kanssa yhteen. Perättömillä Ilmoituksilla nainen kuormitti jo muutenkin kuormittunutta lastensuojelua, koska lastensuojelun on suhtauduttava jokaiseen ilmoitukseen vakavasti, vaikka kyseessä olisikin perätön ilmianto.

Kesällä 2012 oululainen Jukka ei ollut nähnyt poikaansa yli kahteen kuukauteen. Ex-puoliso oli peruuttanut sovitut tapaamiset, sulkenut puhelimen. Jukka tiesi poikansa koulun. Käveli parkkipaikalle, pysähtyi, jäi katselemaan koulun ikkunoita.

Pihan poikki käveli tuttu opettaja. Siellähän se on luokassa, tule sisään. Jukka istuutui käytävän penkille odottamaan. Lopulta luokkahuoneen ovi aukesi.

– Poika meni ihan valkeaksi ja jäykäksi. Istuttiin siinä penkillä, puhua yritin ja jotain vähän koskettaa. Poika alkoi nyyhkyttää. Ajatteli, että olen tullut viemään sen väkisin. Yritin selittää ja lohduttaa, mutta ei se auttanut. Katsoin siinä tilanteessa parhaaksi lähteä pois, Jukka muistelee.

Vieraannuttaminen satuttaa sekä vieraannuttamisen kohteena olijaa, mutta rajusti myös rajun valtapelin keskiössä olevaa lasta. Teolla lapselta evätään oikeus toiseen vanhempaansa ja ihan ilman pätevää syytä. Monet lapset tarvitsevat myöhemmin terapiaa kokemustensa selvittämiseen.

Tutkimuksen perusteella tyypillisin motiivi lasten vieraannuttamiselle on kosto. Erossa jätetty tai petetyksi tullut puoliso ottaa päämääräkseen tuhota toisen vanhemman suhteen yhteisiin lapsiin. Viha ex-puolisoa kohtaan estää näkemästä toiminnan seurauksia.

– Vieraannuttaja ei koe, että hän vahingoittaa lastaan. Hän saattaa ajatella, että lapsi uskoo kaiken, mitä toisesta vanhemmasta kerrotaan. Lopulta kun lapsi ei halua nähdä etävanhempaansa ja suhde katkeaa kokonaan, ongelma on ikään kuin hoidettu pois päiväjärjestyksestä.

Vieraannuttaja ei järkipuhetta usko.

– Tieto vieraannuttamisen haitallisuudesta ei yksinkertaisesti mene perille. Usein vieraannuttamista harjoittavalla vanhemmalla on vaikeuksia asettua lapsen tai toisen vanhemman asemaan. Sitä voi kutsua korostuneeksi itsekeskeisyydeksi tai narsistisuudeksi, Häkkänen-Nyholm toteaa.

Vieraannuttamista ei ole pelkästään lapsen estämistä nähdä toista vanhempaa. Vieraannuttamista on myös toisen vanhemman mustamaalaaminen ja haukkuminen lasten kuullen ja valehteleminen vanhemman kelvottomuudesta ja halusta hoitaa tai nähdä lasta. Vieraannuttaja saattaa saada lapsensa uskomaan, että toinen vanhempi ei edes halua nähdä häntä.

Alakouluikäiset tytöt asuivat pari vuotta äidillään. Tänä aikana yhteydenpito lapsiin oli vaikeaa. Äiti takavarikoi lasten puhelimet. Joululahjat ja kortit piti antaa tapaamisten yhteydessä suoraan käteen. Muuten ne eivät olisi menneet perille.

– Ensimmäiseen tapaamiseen vein joululahjat ja luokkakavereiden tytöille lähettämät joulukortit. Siinä kun juteltiin, nuorempi lapsi yritti piristää minua. Äiti oli kertonut hänelle, että minulla oli ongelmia.

Kun lapset saivat vierailla isänsä luona, mustamaalaamisen laajuus alkoi pikku hiljaa paljastua Juhanille.

– Nuorempi tytöistä sanoi, että on kiva, kun et hauku äitiä. Että äiti aina haukkuu sinua.

Sanat ovat voimakas keino manipuloida lasta. Lapsi kun uskoo vanhempaansa jopa liian sinisilmäisesti ja uskoo hänelle sanotut asiat, vaikka ne olisivat jyrkän valheellisia.

Olosuhdeselvitystä tehdessämme kysyin lapselta, mitä kaikkea kivaa olet tehnyt äidin kanssa kesän aikana. Poika vastasi minulle, että olemme käyneet uimassa, mutta isä ei koskaan vie minua uimaan. Isä on tyhmä. Kysyin pojalta, oliko ulkona oleva pihakeittiö ollut kovassa käytössä kesän aikana äidin luona. Poika kertoi, että ovat paistaneet paljon makkaraa äidin kanssa, mutta isä ei tee hänen kanssaan koskaan mitään, juo vain kaljaa. Ymmärsin heti, mistä pojan vastauksissa oli kyse. Hänellä ei ollut lupaa sanoa mitään positiivista isästään ja mahdollisesti painostettu puhumaan negatiivisia asioita isästään.
(Pro gradussa haastateltu lastensuojelun sosiaalityöntekijä)

Mies, jonka ex-vaimo alkoi tehtailla perättömiä lastensuojeluilmoituksia väsyi ja pyysi uutta puolisoaan muuttamaan omaan asuntoon. Hänen tapauksessaan vieraannuttaja pääsi toimillaan puuttumaan myös miehen parisuhteeseen ja toiminnallaan aiheuttamaan sen, että yhteiselämästä uuden puolison kanssa ei tullut yhtään mitään.

Miten tämä kaikki lapseen vaikutti, niin sen huomaa sitten myöhemmin lapsen terapeutti.

( Ylen artillelissa olleiden nimet ovat muutettu asian arkaluonteisuuden vuoksi. )

Lue myös

X