Vitutuksen ylistys

Kirjoitin tekstin, jossa käytin sanaa vitutus kuvaamaan tunnetta, jota kyseistä asiaa kohtaan tunsin. Tuli välitön vastaus kommenttikenttään. Kylläpä on asiat liian hyvin, jos tuollainen aiheuttaa vitutusta. Sen jälkeen luettelo asioista, joista vasta oikeutetusti saisi tuntea vitutusta.

En tiedä, että onko Suomi maailman ainoa maa, jossa toisen ihmisen vitutustakin vähätellään ja sen sijaan, että ottaisi osaa toisen ihmisen vitutukseen, pistääkin paremmaksi omilla vitutuksen aiheillaan. Ei ole poika sinun tunteesi oikeutettu, nimittäin minä tiedän, että milloin saa tuntea mitäkin tunnetta.

Tästä uudesta vitutuksesta, joka lähti liikkeelle kommentin aiheuttamasta reaktiostani, päätin antaa tunteelle nimeltä vitutus palstatilaa. Se on nimittäin harmillisen aliarvostettu tunne ja sen arvo pitää saada nostettua takaisin sille jalustalle, jonne tunne kuuluu. ¨

Lähdetään perussäännöistä. Älkää koskaan vähätelkö ihmisen vitutuksen aihetta. Jos ihmistä vituttaa esimerkiksi se, että aamulla sataa räntää, niin antakaa ihmisen tuntea siitä vitutusta. Älkää sörkkikö vitutuksen tuntijaa vitutusta latistavilla lauseilla, kuten pitääkö yhden räntäsateen vuoksi aamunsa pilata tai vielä pahempana lauseena, että tänäkin päivänä joku kuolee nälkään ja sinä valitat räntäsateesta. Puhumattakaan, että kääntää puheensa itseensä. No minulta on tänä aamuna murtunut jo nilkka ja irronnut käsi, eikä silti vituta.

Antakaa ihmisen olla vittuuntunut ihan mistä syystä tahansa. Ei ole teidän tehtävänne arvottaa tunnetta tai syytä vitutukselle. Se on junttia käytöstä puuttua ihmisen kokemaan tunteeseen, on se sitten mikä tahansa, joten älä ole juntti.

Nyt kun olemme päässeet perussäännöistä eteenpäin, niin avataan hieman tunnetta nimeltä vitutus. Vitutus ei ole vihaa tai raivoa, eikä se ole oikeastaan edes negatiivinen tunne. Vitutuksella on synnytetty maailmaan tuhansia lauluja, tauluja ja lapsia. Vitutus on tunteena rakentava ja oikein kun saa kunnon vitutuksen sisällensä, niin vain taivas on rajana, jos vitutuksen osaa kohdistaa oikeisiin kohteisiin.

Vitutus on tunteena sisun rähjäinen pikkuserkku, joka saapuu paikalle sankarin vaatteiden sijaan risaisissa farkuissa ja parta ajamatta. Se saa kantajansa otteeseen voimakkaalla otteellaan ja tulee pyytämättä lupaa. Se saa ihmisen puskemaan läpi tuulisen räntäsateisen aamun ja sen voima vie ihmisen läpi sellaisenkin esteen, joka muuten jäisi ylittämättä.

Vitutus ei lamaannuta, vaan päinvastoin saa veren virtaamaan kehossa kuin kuohuva koski. Se mikä ei tapa, niin vituttaa. Sanotaan uusissa vielä julkaisemattomissa sananlaskuissa. Vitutus on kuin moottori, joka hörähtää äänekkäästi käyntiin ja saa ihmisen toimimaan nopeammin kuin mitään tapahtuisi ilman vitutusta.

Pitää kuitenkin muistaa, että vitutus on kuin mikä muu tahansa asia tai aine. Liikakäyttö aiheuttaa jopa riippuvuutta ja riippuvuus vie jatkuessaan läheiset ympäriltään ja matkan päässä kroonisesti vittuuntunutta odottaa yksinäinen tulevaisuus. Tämä saattaa olla lopputulos siitä, että ihmiseltä kielletään hetkittäinen vitutus.

Tiedättekö, että mitä tapahtuu ihmiselle, joka patoaa kaikki tunteensa sisäänpäin. Hän räjähtää. No ei kuvainnollisesti, mutta melkein. Hänen sisäänsä kertyy niin paljon tuntematta jääneitä tunteita, että lopputuloksena on joko henkisesti tai fyysisesti sairas ihminen. Siksi ihmisen tunteen kieltäminen on ihmistä tuhoava teko. Yksi ihmisen kokemista tunteista on vitutus, joten antakaamme vitutuksen olla ja elää.

Ihminen, joka sanoo, että ei ole koskaan tuntenut vitutusta, on ihminen, jonka olisi syytä olla itsestään äärimmäisen huolissaan, sillä se saattaa olla merkki siitä, että tunne on tullut nielaistua ja siellä se kytee jossain tietoisuuden ulkopuolella jyrsien perustuksia termiitin lailla.

Sitä paitsi, niin kuin myrskyn jälkeen sanotaan olevan poutasää ( Nyt kaikilla kaltaisillani boomereilla lähti Kari Tapio soimaan päässä ), niin vitutuksen jälkeen saapuu mitä ihanampi rakkaustunne. Sieltä se saapuu valkealla ratsulla ja koskettaa sielua niin pehmeästi kuin sielua voi vain koskettaa. Kaikki tämä siksi, kun ihminen itse ja ihmisen lähellä olevat ihmiset antoivat vitutukselle tilaa. Sillä jos ihminen alkaa säädellä vitutustaan, niin se alkaa säädellä myös muita tunteitaan ja kohta ihminen on kuin lukion matematiikan kaavakirja. Aivan saumattoman tylsä ja yksi-ilmeinen.

Loppuun sanon teille kaikille, että antakaa vitutuksen tulla ja näkyä, sillä vitutuksella tämä maailma on osittain rakennettu.