”Voiko kukaan rakastaa minua ehjäksi?”
Miten monta kertaa ihminen voi tai uskaltaa rakastua? Varsinkin, kun on rakastunut ja rakastanut oikein syvästi, löytänyt sielunkumppaninsa ja sitten tuleekin eri tavoin hylätyksi vuosien varrella. Sellainen ei ole rakkautta, sellainen on julmaa ja raastavaa, musertavaa ja lohdutonta.
Kun jäät parisuhteessa yksin ja yksinäiseksi, kun ei ole enää meitä, vaan on vain sinä ja minä. Kuin toinen olisi yhtäkkiä kuuro, sokea ja mykkä. Elämä pyörii edelleen, mutta sinä et ole enää se, jota se toinen joskus niin ihaillen katsoi, lumoutuneena kuunteli ja rakastavasti suuteli. Sinä olet edelleen siinä, mutta sinua ei enää ole. Puf! Kuin sinut olisi taiottu näkymättömäksi.
Miten siitä voi nousta jälleen luottamaan toiseen ihmiseen? Voinko enää rakastaa ketään yhtä paljon kuin rakastin häntä? Voinko luottaa siihen, että minua ei enää hylätä ja unohdeta? Mitä, jos taaskin käy huonosti, menetän paljon ja jään yksin? Voiko kukaan rakastaa minua enää ehjäksi? Voinko rakastaa edes itseäni?
Näkeekö kukaan sitä, mitä minä oikeasti olen ja olenko minä edes toisen ihmisen rakkauden arvoinen? Vaadinko minä mahdottomia vai onko sellaista pyyteetöntä rakkautta vain lukemissani kirjoissa? Ajattelenko minä rakkaudesta jotenkin väärin ja odotanko siltä liikaa? Mitä kaikkea rakkaus on ja mikä saa sen kestämään?
Mikään suhdehan ei ole täysin huono tai täysin hyvä, suhteisiin kuuluu ylä- ja alamäkiä, niistä jää hyviä ja huonoja muistoja, ne kasvattavat meitä yksilöinä ja parina.
Yksi ihminen ei voi koskaan antaa toiselle ihan kaikkea, mutta yksi ihminen voi olla kaikki kaikessa toiselle. Se tärkein, se rakkain, se tuki ja turva, se lohtu ja kallio, johon nojata. Se, jonka kanssa ei tarvitse aina puhua, mutta jonka kanssa haluaa puhua. Se, jonka kanssa ei tarvitse olla kaiken aikaa, mutta jonka kanssa haluaa olla joka päivä. Se, jonka kanssa ei ole aina samaa mieltä, mutta jonka kanssa on valmis kompromisseihin. Se, jonka takia haluaa nähdä vähän vaivaa.
Se, jonka luokse ikävöi, vaikka olisi juuri halunnut omaa aikaa ystävien kanssa.
En halua olla kenenkään pakko, vaan toivottu ja vaalittu onni.”
Kommentit
Toinen ihminen ei voi rakastaa sinua ehjäksi, ainoastaan voit itse rakastaa itsesi ehjäksi. Ainoastaan itsensä rakastaminen ja kunnioittaminen johdattaa sinut polulle, josta voit löytää ihmisen, jonka rakkautta et tarvitse, mutta haluat sitä. Tässä on iso ero. Älä ole rakkauden kerjäläinen, vaan rakkauden etsijä . Kenestäkään ei pidä olla niin riippuvainen, että suhteen loppuessa koko maailma hajoaa. Totta kai saa olla surullinen ja surra, tuntea kaikki mahdolliset tunteet siinä kohtaa, mutta elämä jatkuu. Tämän kirjoituksen perusteella kuulostaa enemmän läheisriippuvuudelta, kun oikealta rakkaudelta. Ei kukaan tässä elämässä haavoitta selviä. Jos asioista ei meinaa päästä yli, niin kannattaa harkita sitä terapiaa, ettei aina siirrä uuteen suhteeseen vanhoja kuormia. Lähtökohtaisesti on aika iso vastuu sälytetty kumppanille, jos oletetaan hänen korjaavan sinut. Ihminen on oma onnensa seppä, aito rakkaus täydentää, ei täytä.
Kommentit
Toinen ihminen ei voi rakastaa sinua ehjäksi, ainoastaan voit itse rakastaa itsesi ehjäksi. Ainoastaan itsensä rakastaminen ja kunnioittaminen johdattaa sinut polulle, josta voit löytää ihmisen, jonka rakkautta et tarvitse, mutta haluat sitä. Tässä on iso ero. Älä ole rakkauden kerjäläinen, vaan rakkauden etsijä . Kenestäkään ei pidä olla niin riippuvainen, että suhteen loppuessa koko maailma hajoaa. Totta kai saa olla surullinen ja surra, tuntea kaikki mahdolliset tunteet siinä kohtaa, mutta elämä jatkuu. Tämän kirjoituksen perusteella kuulostaa enemmän läheisriippuvuudelta, kun oikealta rakkaudelta. Ei kukaan tässä elämässä haavoitta selviä. Jos asioista ei meinaa päästä yli, niin kannattaa harkita sitä terapiaa, ettei aina siirrä uuteen suhteeseen vanhoja kuormia. Lähtökohtaisesti on aika iso vastuu sälytetty kumppanille, jos oletetaan hänen korjaavan sinut. Ihminen on oma onnensa seppä, aito rakkaus täydentää, ei täytä.