Havaintoja parisuhteesta

Voiko valehtelu pelastaa parisuhteen?

Teksti: Havaintoja parisuhteesta

Kirjoitin tekstin pettämisestä. Käytin tekstissäni esimerkkinä yleistä tapaa pettää. Kyseisessä tapauksessa ulkopuolelle näyttäytyvässä hyvässä avioliitossa oleva perheenvanhempi on työmatkallaan harrastanut avioliiton ulkopuolista seksiä. En käytä tässä tekstissäni sukupuolia, koska sukupuolen kanssa ei ole pettämisen suhteen mitään tekemistä. Tilastojen mukaan hieman isompi prosenttiosuus pettäjistä on miehiä kuin naisia, mutta ero ei ole enää huomattava.

Tekstiin tuli useampi kuin yksi samaa sävyä oleva kommentti. Ajatus kommenteissa oli suunnilleen sellainen, että jos puoliso tulee pettäneeksi, niin miksi ihmeessä minun pitää siitä saada tietää. En halua tietää siitä mitään. Kaikki jatkuu kuin ennenkin, kun ei tiedä.

Pettämistä ei siis ole tapahtunut, jos siitä ei kerro tai siitä ei jää kiinni. No sellaista sattuu varmasti paljon. Iso osa pettämisistä ei tule koskaan puolison tietoon ja usein puoliso ei edes halua tietää. Työmatkalta saapuva perheenvanhempi jatkaa perhe-elämäänsä kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Molemmat ovat voittaneet. Toinen saanut haluamaansa seksiä ja toinen jäänyt ilman tietoa tapahtuneesta. Bonustilillä on edelleen muutama tuhat euroa rahaa, takapihalla kasvaa kuusi vuotta sitten istutettu rakkaudenpuu ja tänään voisi tehdä tortilloja.

Ulospäin avioliitto näkyy toisten ihmisten silmiin lähes täydelliseltä, johon verrattuna oma avioliitto tuntuu jotenkin vaillinaiselta. Kukaan ei tiedä, että kyseisessä avioliitossa sisällön on voittanut jo vuosia sitten kulissi ja siitä kulissista pidetään kiinni turvautuen sitten vaikka valheeseen ja itsepetokseen.

No se siitä.

Tämä on ikiaikainen kysymys, että kannattaako tunnustaa, jos pettää? Kukaan ei ole antanut siihen vastausta ja voihan olla, että vastauksia on monia. Itseäni yllätti, kuinka yleistä se kai onkaan, että ihminen ei halua tietää, jos puoliso on pettänyt häntä. Ehkä kyse voi olla siitä, että ihminen saattaa kyllä aavistaa, mutta ei halua kuulla ääneen sitä sanottavan, sillä se saattaa murentaa kulissin rakenteita. Pitääkin tehdä ratkaisu asian suhteen, että katsooko asian sormiensa välistä vai pakkaako tavaransa? Maton alle piilotetut asiat ja ongelmat saattavat pysyä piilossa vuosikausia. Toki ne sieltä usein lopulta paljastuvat ja jos siellä onkin roppakaupalla piilotettuja asioita, niin jälki saattaa olla tuhoisaa.

Onko siis niin, että valehtelu ja asioiden sanomatta jättäminen, joka on sama asia, eri kääreisiin pakattuna, saattaakin pelastaa aviolittoja? Parisuhteen pelastamiseksi ihmisen on syytä välillä valehdella tai ainakin muuntaa totuutta tai jättää kertomatta? Jos on niin, että esimerkiksi pettämisestä ei haluta edes kuulla, jos sellaista on tapahtunut, niin eikö se ole suora merkki siitä, että mieluummin vaikka valheellinen todellisuus kuin totuutta silmiin katsominen. Pääasia on, että kulissi ei saa romahtaa.

Seuraavana mennään asian tekopyhään osioon. Me usein ihastelemme monen ihmisten parisuhteita ja sitä, että pari on ollut jo ties kuinka monta vuosikymmentä yhdessä ja kuinka he ovatkaan esimerkkejä siitä, että parisuhde kestää ylä- ja alamäet, kunhan muistaa olla epäitsekäs ja lojaali puolisolleen. Sitä me suureen ääneen ihastelemme ja samalla tuomitsemme ihmiset, joiden parisuhteet eivät tunnu kestävän ja kategorisoimme heidät itsekkäiksi hedonisteiksi.

Voin kertoa, että tiedän, mistä kirjoitan. Varsinkin ihmiset, jotka ääneen sanovat pettäneensä tuomitaan lähes alimpaan helvettiin ja usein juurikin niiden ihmisten toimesta, jotka tulevat kertomaan palstoille, että ovat olleet yhden ihmisen kanssa parisuhteissa jo vuosikymmeniä. Ihmiset, jotka saattavat samaan hengenvetoon kertoa, että eivät halua kuulla, jos puolisot ovat pettäneet heitä heidän avioliittonsa aikana. Mutta kun ulospäin se näyttää siltä, että sellaista ei ole koskaan tapahtunut, koska sitä ei ole koskaan ääneen sanottu, niin kyseessä on ihana luottamukseen perustuva avioliitto meidän nykyisten hedonististen ihmisten parisuhteiden rinnalla, joissa seurataan vain omaa libidoa.

Tekopyhyys on aina ollut sitä yleisintä pyhyyttä.

Tästä tullaankin lopputulemaan, joka tässä tapauksessa on se, että toisinaan ihmisten arvostuksen ja kunnioituksen saa olemalla epärehellinen kuin olemalla rehellinen. Kun jostain ei jää kiinni, niin mitään ei ole tapahtunut. Kysykää keneltä tahansa 80-luvulla urheilleelta huippu-urheilijalta tai heiltä, jotka suurimpaan ääneen paasaavat vanhoista kunnon konservatiivisista perhearvoista. Esimerkkinä aivan viime viikoilta amerikkalainen senaattori, joka vastustaa homoja ja avioeroja ja kannattaa perinteisiä perhearvoja. Jälkimmäisiä hän kannatti muun muassa erään kuvan mukaan kahden maksullisen naisen kanssa hotellin sviitissä.

Kaikki eivät ole siis aina sitä, miltä ne näyttävät. Sen ihanankin avioliittoidyllin seinien sisällä saattaa tapahtua ihan mitä vain. Itse arvostan ihmisiä, jotka tunnustavat itsessään virheen. Ihminen on ihminen ja on inhimillistä, että ihminen syystä tai toisesta saattaa joskus muun muassa harrastaa avioliiton ulkopuolista seksiä. Jos näin tapahtuu, on kai ihan reilua kertoa asiasta puolisolleen. Minusta se on ihailtavaa rehellisyyttä, jota itse ainakin arvostaisin suuresti. Tuskin hetkauttaisi parisuhdetta mihinkään suuntaan. Ihminen on ihminen ja ihmisestä tekee suuremman, jos hän itse myöntää tekonsa, jotka hän kokee olevan väärin toista ihmistä kohtaan.

Se saattaisi sitten hetkauttaakin parisuhdettani, jos asia tulisi ilmi jotain muuta kautta. Pahintahan ei ole tehdä kyseenalaisia tekoja elämässään, kaikki niitä tekevät. Pahinta on yrittää peitellä jäljet ja elää niin kuin mitään ei olisikaan. Ja ehkä vielä pahempaa on sitten se, että lähtee maailmalle jeesustelemaan arvojen puolesta, joita itse rikkoo heti kun valvova silmä on poissa näkyvistä.

Pyhyys kun on erittäin lähellä tekopyhyyttä. Usein jopa aivan sylissä.

Lue myös

X