Havaintoja parisuhteesta

”Voisiko romanttinen etä/sivusuhde toimia vai johtaisiko se väistämättä jommankumman tai molempien suhteiden kariutumiseen?”

Teksti: Havaintoja parisuhteesta
”Olemme olleet mieheni kanssa naimisissa toistakymmentä vuotta ja meillä on kolme lasta. Aloimme seurustelemaan parikymppisinä, melko nopealla tahdilla menimme naimisiin ja saimme lapset yhtä nopealla tahdilla. Ruuhkavuosien keskellä kadotimme toisemme, mutta jotenkin saimme parisuhteemme pysymään vakaana kaikesta huolimatta. Olemme suhteessa tasavertaisia ja mieheni on huomioiva aviomies sekä loistava isä lapsillemme. Välillä hän palvoo, kehuu ja huomioi minua kuitenkin niin paljon, että se alkaa tuntumaan liialliselta. Aika positiivinen ongelma, mutta silti minulle tällä hetkellä ahdistava.
 
Muutama vuosi sitten päätimme alkaa hakea seksiseuraa myös suhteen ulkopuolelta, jotta löytäisimme arkeen kadonneen kipinän uudelleen. Liityimme parille seuranhakusivustolle ja löysimmekin nopeasti seuraa pariskuntana. Saimme paljon hyviä kokemuksia mutta myöskin joitain huonoja kokemuksia. Jonkin ajan kuluttua totesimme, että ihmismakumme ja toiveemme seksin suhteen ovat niin erilaisia, että on parempi hakea seuraa erikseen. Pitkien keskustelujen myötä avasimme suhteemme ja aloimme tapailemaan muita. Minulla oli vähän useammin treffejä kuin miehelläni, mutta molemmat olimme tyytyväisiä tilanteeseen ja parisuhteeseen kaikki tämä toi uutta draivia. Kaiken aikaa pidimme avoimen keskusteluyhteyden yllä, mutta sovimme että kaikkea ei tarvitse toiselle kertoa. Näin säilyisi molemmilla myös jotain omaa. Sovimme myös, että toinen tietää aina treffeistä jo ihan turvallisuuden vuoksi.
 
Eräällä työmatkalla tapasin sitten eronneen miehen, joka sai sisälläni jotain kauan sitten sammunutta syttymään. Istuimme ensitreffeillä pitkään iltaa keskustellen kaikesta mahdollisesta ja päädyimme yhdessä sänkyyn. Välimatka on pitkä, sillä mies asuu Keski-Suomessa ja minä etelässä. Olemme ylläpitäneet seksisuhdetta parin vuoden ajan tapaamalla muutaman kuukauden välein. Tapaamisten välillä viestittelemme satunnaisesti. Viihdymme erittäin hyvin toistemme seurassa ja seksin lisäksi käymme pitkiä ja intensiivisiä keskusteluita monista aiheista.
Puolisoni tietää, että tapaan jonkun, mutta hänellä ei ole aavistustakaan että kyseessä on aina sama mies. Hänen mielestään on parempi, että tapaan aina uuden panokaverin kun taas itse kaipaan henkistä yhteyttä ja sitä, ettei tarvitse aina tutustua uuteen ihmiseen.
 
Jokaisella tapaamiskerralla uppoan syvemmälle tähän suhteeseen vaikka kuinka yritän vakuuttaa itseni siitä, että kyseessä on seksisuhde ja näin on hyvä. Saammehan toisistamme vain ne parhaat puolet ja näin pidämme illuusiota yllä. Mies on alusta alkaen tiennyt, että minulla on puoliso.
 
Viime kerralla tavatessamme miehen katseessa näkyi tunne, jota en olisi halunnut välillemme muodostuvan mutta silti katseeni vastasi tunteeseen samalla tavalla. Emme ole sen enempää keskustelleet tästä tunteesta, suhteen tilasta tai tulevaisuudesta, sillä haluamme viettää aikaa yhdessä vailla huolta huomisesta. Viimekertaisen jälkeen tajusin, että seuraavalla tapaamisella tunteet ja tulevaisuus on otettava puheeksi kävi miten kävi.
 
Olen pohtinut paljon avioeroa, jos niikseen tulisi, mutta myös muita vaihtoehtoja. Olen tunnistanut polyamorisuuteni jo nuorena ja se on ollut myös miehelläni tiedossa alusta lähtien. Mieheni taas ei voi kuvitellakaan rakastavansa muita kuin minua. Tapaamani mies vaikuttaa tyytyväiseltä elämäänsä yksin lastensa kanssa, eikä minuakaan kiinnostaisi siirtyä yhdestä yhteiselosta toiseen saatikka uusperhekuvioihin. Voisiko romanttinen etä/sivusuhde toimia vai johtaisiko se väistämättä jommankumman tai molempien suhteiden kariutumiseen?”

Lue myös

X