”Voitko lopettaa epänormaaleista parisuhteista kirjoittamisen!”

Parisuhde on tunteita herättävä asia. Se on sitä siksi, koska hyvin monella meistä on kosketuspintaa asian kanssa. Moni meistä on kokenut parisuhteissaan monia eri asioita ja tunteita. Joillekin meistä se on jättänyt jopa haavoja, jotka aukeavat, jos niitä menee sörkkimään.

Me kaikki elämme elämäämme myös oman arvomaailmamme pohjalta. Joskus tuo arvomaailma on itse rakennettu, mutta joskus myös opittua. Jälkimmäinen saattaa johtaa elämässä vaikeuksiin. Jos ei vaikeuksiin, niin ehdottomuuteen tilanteessa, jossa omaa arvomaailmaa kritisoidaan toisella näkemyksellä. Kritisoijaa vastaan hyökätään hyvinkin voimallisesti, sillä hänet koetaan jopa uhaksi omaa maailmankuvaa ja omaa arvomaailmaa vastaan.

Miksi se koetaan uhaksi heidän keskuudessaan, jotka ovat ottaneet oman arvomaailmansa annettuna ja opittuna? Siksi, koska niissä tilanteessa omaa arvomaailmaa ja maailmankuvaa koetellaan ehkä ensimmäisen kerran koskaan. Liian moni ajattelee, että juuri oma tapa olla parisuhteessa on enemmän oikea kuin moni muu tapa on. Koska ei olla koskaan ajateltu, että toisinkin voisi elää, joten kaikki vieras tuntuu pelottavalta ja uhkaavalta.

Usein ehdottoman näkemyksen omaavat käyttävät sanaa normaali ja perinteinen puhuessaan omasta tavastaan olla parisuhteessa. Kaikki muut tavat olla parisuhteessa ovat jotenkin epänormaaleja tai ei parisuhteita ollenkaan. Kaikista suppeimmin ja ahtaimmin parisuhdetta katsovat ovat jopa sitä mieltä, että kahden saman sukupuolen edustajan parisuhde ei ole normaali parisuhde. Tai, että uusperhe ei ole oikea perhe. Tai, että kyllähän parisuhteessa pitää saman katon alla asua. Tai sitten ne iänikuiset arvottamiset siitä, että pitää olla tietyn mittainen parisuhde, että sitä voi edes parisuhteeksi kutsua.

Huomaan tämän parisuhdekonservatismin blogeihini tulevissa kommenteissa. Vaikka varmasti yli puolet teksteistäni koskee sitä samaa parisuhdemaailmaa, jota ehkä enemmistö meistä suomalaisistakin elää, niin joillekin on liikaa se, että kirjoitan myös muiden äänellä kuin omallani.

Julkaistuani viimeksi tekstin, jossa pohdin yhteiskunnallisesti sitä, että onko ihminen edes yksiavioinen ja jossa pohdin aihetta, että miksi meistä suurin osa pettää parisuhteissaan, että onko niin sanottu perinteiseksi kutsuttu parisuhde ja avioliitto muuntumassa modernissa maailmassa joksikin toiseksi ja onko vanha tapa ajatella avioliittoa tähän aikaan auttamattomasti vanhentunut, niin jo aihevalinta sai aikaan suurta närkästystä.

Kirjoitan kuulemma nykyään parisuhdevastaisia tekstejä. En kirjoita. Annan kyllä enemmän ääntä vaihtoehtoisille tavoille olla parisuhteessa, koska tämä on havaintoja parisuhteesta, eikä vain havaintoja tietynlaisesta parisuhteesta. Miksi jättäisin äänettä he, jotka eivät muutenkaan saa tarpeeksi ääntänsä kuuluviin.

Eiköhän sitä niin kutsuttua perinteistä parisuhdemallia ole ihan riittämin joka paikassa näkyvillä. Omassa blogissanikin reilusti yli puolissa teksteissä. Sitä näkee elokuvissa, sarjoissa ja ihan kaikkialla. Vai kuinka monessa teeveesarjassa on esimerkiksi vapaassa suhteessa eläviä tai polyamorisessa suhteessa olevia? En ole katsonut vuosiin Kauniita ja Rohkeita tai Salkkareita, niin en tosin tiedä. Väitän silti, että niin sanottu perinteinen parisuhdemalli saa aivan tarpeeksi ruutuaikaa verrattuna muihin tapoihin olla parisuhteessa.

Siksi haluan blogissani antaa äänen niillekin tavoille, jotka ovat jopa itselleni tuntemattomia ja vieraita. Haluan oppia, sillä olen utelias. En todellakaan kuvittele, että oma tapani olla parisuhteessa olisi sen oikeampi ja normaalimpi kuin kenenkään muunkaan tapa, vaikka ne tavat poikkeaisivat omastani. Minusta on äärimmäisen hienoa ja tärkeää, että ihmiset itse, vapaina valitsijoina, saavat itse päättää, että minkälaisissa parisuhteissa elävät. Eihän se voi olla kenenkään muun elämästä pois, jos niistä blogiini kirjoitan ja se ei missään tapauksessa ole merkki, että bloggaaja eli minä olen katkera parisuhteisiin, koska kirjoitan tekstejä näkökulmista, jotka ovat itsellenikin uusia.

On minua kielletty kirjoittamasta esimerkiksi vapaista suhteista, koska minulla on kuulemma niin iso näkyvyys, että rappeutan kansakuntamme moraalia. Näin minulle eräs vihainen nainen kirjoitti. Jos niin on, että kirjoituksillani rappeutan kansakunnan moraalia ja kirjoittamalla rakkaudesta, niin kansakunnan moraali ansaitsee tulla rappeutetuksi.

Tehdään ajatusleikki. Kuvitellaan, että seuraavassa kappaleessa oleva teksti olisi minun kirjoittama ja minun suora mielipiteeni, jonka ilmaisisin blogitekstissäni. Tiedoksi, että oikeasti kyseinen kommentti on tullut lukijaltani erään tekstini perään. Mutta kuvitellaan, että se edustaisi täysin minun mielipidettäni. Lukekaa. Jatkan ajatusleikkiäni sen jälkeen.

”Ehkäpä ihmiset joutuvat pikkuhiljaa nöyrtymään ja tunnustamaan, että ihminen ei taidakaan olla yksiavioinen, putkiaivoinen olento, jonka voi papin aamenella lyödä loppuelämäksi samaa ihmistä katselemaan ja useasti myös sietämään. Ehkäpä avioliitto on jo kaikessa vanhakantaisuudessaan väljähtynyt instituutio, joka joutaakin jo romukoppaan. Tilalle tulee esim. suhteet, joissa puuhaillaan mitä puuhaillaan yhdessä, mutta asutaan erillään. Kaveripohjalta seksiä myöten, ilman mitään sisä- tai ulkopuolisia paineita.”

Tämän mielipiteeni jälkeen saisin lukuisia vihaisia kommentteja ja viestejä. Sen lisäksi menettäisin seuraajiani arviolta noin muutaman sataa. Julkaistuani ensimmäisen kerran tekstin otsikolla ”Onko ihminen edes yksiavioinen?”, sivustoltani katosi illan aikana noin sata seuraajaa. Jo itse aihe oli liikaa. Hyvä niin. Jos tuntuu siltä, että blogi ei enää istu omaan arvomaailmaan ja että ei edes halua lukea toisenlaisista arvoista ja valinnoista, niin poistuminen on täysin oikea teko.

Bloggarina voin sanoa, että minua lähestyminen viestein ja kommentein siitä, että ei ole suotavaa kirjoittaa tuollaista tekstiä, ei ole tyylikäs teko. Se on itse asiassa typerää ja itsekästä käyttäytymistä alkaa puuttumaan kirjoittajan kirjoittamiin sisältöihin. Jaloillaan on paljon järkevämpi äänestää ja juosta pois.

Valitettavasti aivan liian moni kommentin luettuaan hyökkää lähinnä kommentoijan kimppuun. Miksi? Koska kaikki vieras on uhkaavaa ja pelottavaa, kuten aiemmin sen sanoin. Siksi itsekin saan vihaisia kommentteja aina silloin, kun kirjoitan muista kuin perinteiseksi katsotusta tavasta olla parisuhteessa.

Jatkan silti niistä kirjoittamista, koska oppimassa täällä ollaan toisiltamme.

Itse olen utelias elämän edessä.