Havaintoja parisuhteesta

”Vuoden ajan käytännössä nukuin tai makasin vain sängyssä”

Teksti:
Havaintoja parisuhteesta
”Hei Sami,
Kirjoitan sinulle sähköpostia, koska en pysty kirjoittamaan asiasta kasvoillani.
Olen kokenut seksuaalista häirintää työssäni.
Työnantajani oli perhetuttu, noin ikäiseni mies. Työtehtäväni olivat sellaisia, että työnantajani oli aina läsnä. Ensin hän oli asiallinen ja yhteistyö sujui hyvin ja välillemme syntyi hyvä luottamussuhde. Mutta kun koeaika tuli täyteen, käytös muuttui täysin.
Koeajan jälkeen alkoi haistattelu ja kouriminen. Ajatus töihin menemisestä tuntui aina vai  vaikeammalta. Lopulta en enää kyennyt siihen, vaan itkin kotona lattialla, etten pysty menemään.  Hakeuduin lääkäriin ja sain sairauslomaa ja keskusteluapua. Minua neuvottiin ottamaan asia puheeksi työnantajan kanssa. Ei se ollut mahdollista. Hän oli perhetuttu, samoin vaimonsa. Lisäksi mies oli omissa piireissään ns. korkeassa asemassa. Eikä tapahtumille ollut todistajaa, ainoastaan sana sanaa vastaan. Omista ystävistänikin eräs nainen sanoi, että enkö yhtään ajattele minkälaisen kuvan annan itsestäni. Että onhan parempi olla vähän huonommassakin työssä, kuin kantaa työttömän statusta. Ja sitä paitsi, minun tulisi kyllä nelikymppisenä naisena jo ymmärtää, että miehillä on miesten tarpeet.
Sanouduin irti työstäni ja sain karenssin, koska irtisanoutumiselle ei ollut TE-toimiston mukaan perusteita. Minulla oli lääkärinlausunto, jossa hän selkeästi selitti, ettei ketään voi velvoittaa sellaiseen työhön, jossa kohdellaan niin. Lausunnolla ei ollut mitään vaikutusta. Myös Kela eväsi sairauspäivärahan, koska sairauslomallehan ei ole tarvetta, jos töissä kaikki on hyvin. Olin kiitollinen tässä vaiheessa siitä, etten tehnyt jutusta julkista, koska ei minua uskottu nytkään, oli vain sana sanaa vastaan. Häpeä olisi ollut suunnaton, liian suuri kannettavaksi.
Minuun asia vaikutti niin, että masennuin. Masennus oli syvää ja siihen liittyi voimakasta ahdistusta. Vuoden ajan käytännössä nukuin tai makasin vain sängyssä. Tapahtuneesta on nyt reilu 5 vuotta. Terapian ansiosta olen tällä hetkellä jaloillani. Työelämään en pysty palaamaan enää kokoaikaisesti, sillä kokemus oli niin traumatisoiva. En pysty käsittelemään enää normaalia työstä aiheutuvaa stressiä vaan lamaannun toimintakyvyttömäksi.
Tiedän, että ei ole oikein tuntea vihaa kaikenmaailman …….. kohtaan. Mutta voi, minä vihaan heitä. He murtavat käytöksellään liian monia mieliä.”
X