Viikko 36 ja 37

Miehenä olemisen sietämätön paino osat 9-10.

Osa 9:

Miehen tarina syyskuussa 2014.

Mä olen Sami. Kolmekymmentäkahdeksan. Syntymäpäivä toinen toista. Toinen toista. Mä haluan uskoa, että sillä on merkitys. Syntymällä on ollut syynsä sinä päivänä. Ehkä se on romantiikkaa. Mä uskon romantiikkaan. Että hetkillä on syynsä. Parikymppisenä halusin kapinoida keskinkertaisuutta ja keskiluokkaisuutta vastaan. Nelikymppisenä olen keskinkertainen ja keskiluokkainen. Tai mitä niillä tarkoitetaankaan. Tulotasoltani en yllä keskiluokkaan. Sosiaali- ja terveysministeri mietiskeli, tienaako Suomessa kukaan alle 2100 euroa. Minä tienaan. Se on suunnilleen riittävästi. Mä asun kerrostalon neljännessä kerrossa Vaimoni, lapseni ja koirani kanssa. Asunto on oma. Meillä on vaimoni kanssa erilliset pankkilainat. Asunnossa on kolme huonetta ja siinä on noin 62 neliötä. Se on suunnilleen riittävästi. Olen eronnut aiemmasta avioliitostani. Lapseni täyttää pian kahdeksan. Hän on luonani joka toinen viikonloppu ja arkisin kahtena iltana. Hänellä on huoneessaan koiratauluja ja tuhat pehmolelua. Rakastan tyttöäni enemmän kuin sanat riittävät. Joka kerta, kun hänet laskee käsistään, tulee suru. Kesällä oltuani lapseni kanssa enemmän, menin talomme alavarastoon itkemään vartiksi, kun olin vienyt hänet äitillensä. Lapsen tyhjä sänky on pelkästään huonekalu. Olen huolissani miten kasvatan lapseni. Osaanko olla tarpeeksi isä. Teenkö asiat huonosti. Haluaisin opettaa hänelle asioita, joita en itsekään osaa. Pitämään puolensa. Näyttämään surunsa. Pistämään vastaan. Olemaan alistumatta. Olemalla rohkea. Miellyttämättä toisia. Tehdä siten miten itse haluaa, ei niin miten muut neuvovat. Se tulee olemaan vaikeaa. Yritän hyväksyä keskinkertaisuuteni ja neuvottomuuteni siinäkin asiassa. Isyys on minulle suuri asia. Se on minulle samalla herkin asia. Jos joku haluaa musertaa minut, niin ronkkimalla isyyttäni pääsee lopputulokseen nopeasti. Vahingollisinta itselleni on, että annan ihmisten ronkkia. Annan ihmisten vittuilla minulle. Otan vastaan. Kumarran. Tunnen itseni vielä enemmän riittämättömäksi. Jos kymmenen ihmistä sanoo, että olet aika huono, niin hiljalleen sen uskoo itsekin. Huono. Epäkelpo. Vastuuton. Huolimaton.  Huonoin puolustusmekanismi on alkaa miellyttää. Ryhtyä kynnysmatoksi. Olen kokeillut. En ryhtyisi suosittelemaan. Lopputulema on ollut kengänkuvia naamalla ja mustelmia sisuskaluissa. Opin miellyttämisen jalon taidon jo lapsena. Siihen oli syynsä. Taito palveli minua. Tunsin hallitsevani maailmaa. Kunnes maailma alkoi hallitsemaan minua. Rukoilemaan en ryhtynyt. En usko jumalaan. Poliittisesti olen vasemmalla. Uskon silti yksilön omiin valintoihin. Tiettyyn rajaan asti. Vaimoni on viehättävä. Rakastan häntä enemmän kuin ketään muuta aikuista ikinä. Hänellä on huulet, joita haluan illan viimeiseksi teoksi suudella. Saatan nukkua rauhallisemmin. Herään toki kahden tunnin välein. Tarkistan onko maailma vielä paikoillaan. Koira herää kanssani. Katsomme toisiamme hetken silmiin ja käymme uudelleen nukkumaan. Olemme olleet vaimoni kanssa yhdessä neljä vuotta. Kolme vuotta olemme asuneet yhdessä. Viimeisenä vuotena olemme alkaneet jo riitelemään. Tai vaimo on alkanut. Itse vetäydyn kuoreeni ja aloitan hajoamisen. Muutaman kerran olen pysynyt jo miltei koossa. Terapia ei ole ollut minulle pelkkää elämäntapahifistelyä. Alan oppia. Meillä on vaimoni kanssa suunnitelmia. Kesällä kävimme Berliinissä. Muistan, kun olimme Berliinin korkeimmalla paikalla. Tartuin vaimoani olkapäistä ja vedin lähelleni. En huomannut Berliiniä. Tiesin että tässä haluan olla. Hän haastaa minut kasvamaan enemmän ihmiseksi. Joko sanoin, että rakastan häntä. Minulla on kaikkea tarpeeksi. En kuvitellut saavani edes näin paljon. Tämä riittää minulle. Kesällä sain paidankin, josta olen haaveillut. St.Paulin-paidan. Jalkapallojoukkue, jonka organisaatiossa on arvot kohdillaan. Antaa jokaisen ihmisen kukkia tavallaan. Mä olen kiitollinen. Joka päivä, vaikka en sitä aina huomaakaan. Joskus pelko tai epävarmuus peittoaa kaiken muun. Ihminen. Uskon, että jokaisen aikuisen kuorta rapsuttamalla, löytyy sisältä pelokas lapsi, joka hakee turvallista syliä. Elämässäni on ihmisiä, joita voi ottaa syliin. Millään muulla ei ole mitään merkitystä. Millään muulla ei tule koskaan olemaan mitään merkitystä. Rakkaus.

Osa 10:

Mitä mies haluaa.

Mies haluaa että hänelle sanotaan että sinä riität.
Mies haluaa että hän saa olla riittämätön mutta että se riittää.
Ja mitä miehet nyt tuppaa haluamaan.
Rakkautta. Kaikissa muodoissa. Paljon.

pieni ja hento ote,

X