Havaintoja parisuhteesta

”Vuosien jälkeen puoliso ilmoitti minulle olevansa homoseksuaali”

Teksti: Havaintoja parisuhteesta
”Olen lukenut nyt monena päivänä kirjoituksia läheisyyden puutteesta parisuhteissa.
Mielenkiinnolla olen odottanut ”keksiikö” joku, että läheisyyttä kaihtava puoliso saattaakin olla kiinnostunut oman sukupuolensa edustajasta enemmän ja elää kulissiliitossa nykyisessä heterosuhteessaan.
Itselläni maailma romahti juuri tästä syystä. Puoliso ilmoittikin olevansa homo ja toivoi, että muutan kodistamme. Olemme sen ajan väkeä, jolloin ei ollut nuorena mahdollisuutta ilmaista omaa suuntaustaan vaan on kuljettu virran mukana kuten kuuluu. On perustettu perhe ja hankittu lapset. Eletty kaikin tavoin kunnon kansalaisen tavoin.
Olemme uuspari, yhteistä eloa takana puolen kymmentä vuotta.
Nyt puoliso ” hoksasi”, että on vain yksi elämä ja päätti tulla ulos kaapista. Olen nyt tyhjän päällä ja en tiedä mistä hakea vertaistukea tähän hirvittävään tilanteeseen. Minua raivostuttaa ihmisten kysymykset siitä, milloin puoliso on asian itse tiennyt, milloin ja miten minulle kertonut, miksi vasta nyt, miten en ole huomannut mitään merkkejä ja minkälaista elämämme on ollut. Olen joutunut tahtomattani tähän helvetilliseen tilanteeseen ja vielä tulkiksi asiassa, josta en mitään ymmärrä.
Lisäksi minusta on veemäistä se, että yleisen ilmapiirin mukaan on niin rohkeaa tulla asian kanssa esille ja alkaa ilmaista uutta identiteettiään ja elää oman näköistä elämää. Hurraa vaan, perkele!!!! Entinen puoliso onkin ainut, joka tässä kuviossa käy tarpeettomaksi. Homon lapset, vanhemmat ja sisarukset säilyttävät asemansa ennallaan. Puolison rakkaudelle ei ole enää osoitetta. Oloni on petetty, nöyryytetty, lokaan ja maahan poljettu.
Yhteinen eletty aika oli elämäni parasta; hyvää ja turvallista. Jaoimme samanlaiset elämänarvot ja huumorin. Molempien lapset ja suku toivottivat tervetulleeksi suhteen alussa. Nyt itkenkin sitä kaikkea hyvää, ilman omaa syytäni menetettyä.
Minua lohduttaisi kovasti, jos joku saman kohtalon kokenut kertoisi ajatuksiaan ja miten on päässyt elämässään eteen päin. Tunnen nyt olevani niin kovin yksin ja umpikujassa ahdistavassa elämäntilanteessa.
Koko yhteisen ajan tunsin välillämme oudon etäisyyden, jolle ei ollut nimeä. Kaikki yhteiset tulevaisuuden suunnitelmat puuttuivat. Monet asiat ja kysymykset puoliso ohitti tai vain vaikeni ja jäin yksin ihmettelemään vuosien ajaksi, mitä tämä kaikki oikein on. Jokin näkymätön, nimeämätön uhka tuntui väijyvän elämäni yllä. Läheisyyttä kuitenkin oli ja niin uskoin taas tulevaan. Tilanteen paljastuttua kaikki eletty ja koettu sai selityksen. Olin koko ajan luullut, että olen jotenkin vääränlainen ja olin jo voimavarojeni äärirajoilla, kun yritin korjata suhdettamme omalla toiminnallani.”

Lue myös

X