Havaintoja parisuhteesta

Yksi avioliitto, kaksi kotia

Teksti: Havaintoja parisuhteesta
cof

Olen ollut etäsuhteessa reilun vuoden. Pisimmillään olemme olleet kaksi viikkoa näkemättä toisiamme. Vuoden aikana on ollut tasan yksi sellainen viikko, että olemme nähneet edes hetken joka päivä. Sitten on niitä kolmen neljän päivän jaksoja, jolloin olemme toistemme seurassa vuorokauden ympäri ja otamme siitä ihan kaiken irti.

Moni on kirjoittanut, ettei voisi elää etäsuhteessa. Syitä siihen on monia. Eräs nainen kirjoitti, että hän tulisi hulluksi, koska ei tietäisi mitä toinen tekee niinä iltoina kun he eivät ole yhdessä. Ehkä siinä tapauksessa oli kyse enemmän liiallisesta kontrollista kuin etäsuhteen epävarmuudesta. Itselleni on vaikeinta ollut se, että nukkumaan mennessä en saa joka ilta suudella toista unen rajoille. Voin kertoa, että eipä tässä maailmassa juuri parempaa ole kuin painaa illalla huulensa vieressä makaavan rakkaansa huulille. Vaikeaa olla kaipaamatta sitä ollessaan yksin. Ikävän tunne on tullut etäsuhteessa ollessa tutummaksi ja syvemmäksi kuin koskaan aiemmin.

Me olemme menossa naimisiin etäsuhteestamme huolimatta. Monelle se tuntuu olevan oudoksuttava asia. Avioliittossa eri osoitteissa. Niin kuin sillä olisi merkitystä rakkauden määrään tai siihen, että haluaa sitoutua rakastamaansa ihmiseen. Meidän avioliittomme elää ja kasvaa eri kaupungeissa. Koti voi olla siellä, missä yhdessä kulloinkin olemme.

Tai ehkä sillä voi ollakin merkitystä. Olemme olleet taas viikon näkemättä. Ikävä, halu ja kosketuksen tarve puskee ihon alta läpi. Voin rehellisesti sanoa, että en malttaisi odottaa sitä hetkeä jolloin taas näemme. Vaikka olemme olleet yli vuoden yhdessä, niin silti kohtaamisen hetki on merkitsevä ja aiheuttaa epämääräistä kihelmöintiä sielussa ja vartalolla. Vitsailimme eilen puhelimessa, että mieluummin näin päin. Useinhan yhdessä asuessa sitä oikein odottaa, että saisi olla kotona ilman toista.

Vaikea sanoa, että pysyykö suhde tuoreempana etäsuhteessa ollessa. Tulisiko niitä samoja tuntemuksia toisen nähdessään, jos hänet näkisi joka päivä? Onneksi on lukuisia tapoja olla parisuhteessa ja avioliitossa. Liian usein määrittelemme jonkin normin, jota vasten poikkeavia tapoja verrata. Se on typerää. Kuka on sanonut, että parisuhteessa ja avioliitossa ylipäätään pitäisi asua yhdessä. Minun perhettäni ei määrittele perheenjäsenten sama osoite, vaan heidän välinen kiintymys ja rakkaus.

Mistäpä sen tietää, että olisiko avioerojen määrä pienempi, jos avioliitossa olevat asuisivat eri osoitteessa? Hassuahan se on, että avioerohakemusten määrä on huipussaan sekä kesälomien että joululomien jälkeen. Juuri niiden aikojen, kun parit ovat toistensa seurassa. Ehkä minäkin seuraavan kerran ikävöidessäni iltasuudelmia voisin ajatella, että tämä kaikki on vain hyväksi. Jos tänään en saakaan suudelmaa, niin huomenna voin antaa niitä tämänkin päivän edestä. Väitän, että etäsuhteessa ei tule annettua yhtään mitään tavasta ja tottumuksesta.

Kyllä minä päivittäin haaveilen yhteisestä makuuhuoneesta. Haaveilen siitä, ettei tarvitsisi katsella juna-aikatauluja. Haaveilen siitä, että heräisin aamuihin rakastamani ihmisen iholta. Tietenkin haaveilen siitä. En minä pelkää, että sisälläni ei enää kihelmöisi hänet nähdessäni. Hän on minun ihmiseni, joten varmasti kihelmöi. Joka kerta nukahtaessani yksin kadehdin heitä, jotka voivat joka ilta nukahtaa toistensa kosketuksiin ja olen surullinen heidän puolestaan, jotka mahdollisuudesta huolimatta eivät sitä tee.

Itse nukahdan yksinäisinäkin iltoina levollisena, sillä tiedän, että vielä tulee aika, jolloin Katri on ihan jokainen aamu vierelläni.”

Lue myös

X