Ylistyslaulu meille kaikille paskoille nykyajan vanhemmille

Julkaisin humoristisen ja hyvänmielen postauksen siitä, kuinka pitkältä ajalta voi tuntua se aika, kun odottaa lapsensa pukeutuvan toppahaalariin. Väärin meni, sanoi vanha kansa, sillä me nykyajan vanhemmat olemme täysin eksyksissä vanhemmuutemme kanssa ja ennen osattiin kasvattaa lapsikin paljon paremmin.

Nykyajan lapset saavat riehua ja juosta kaupassakin ihan miten sattuu. Kuria ei saa pitää ja opettajatkin ovat täysin aseettomia oppilaittensa kanssa, koska mitään ei saa tehdä. Ennen sai sentään rinnuksista nostaa seinille ja karttakepillä huitaista sormille. Kyllä sellaisista lapsista kasvoi kunnon kansalaisia, eikä mitään puunhalaajia perkele.

Entäpä me nykyvanhemmat. Tasoittelemme kaiken lasten ja nuorten tieltä ja suojelemme kaikelta pettymyksiltä. Kasvatamme lapsia, jotka eivät osaa käyttäytyä oikein missään. Ei kaupassa, ei koulussa, ei ravintolassa, ei julkisissa liikennevälineissä, ei missään. Lapset terrorisoivat ihan kaikkialla missä ovat ja vanhemmat seuraavat vain vierestä ja taputtavat kannustavasti.

Ja mikä pahinta, on jopa liikkunut huhupuheita, että vanhemmat kehuvat lapsiaan. Pilalle menevät, narsistiksi kasvavat. Ennen oli kaikki paremmin. Silloin ei lapsia kehuttu. Päin vastoin, sanottiin, että sinusta ei kyllä tule yhtään mitään. Oppivat heti, että eivät haihattele tai odota liikoja ja että hyvä itsetunto on vain elämässä tiellä, koska pettymyksiä kohti sitä pitää lapsi kasvattaa eikä onnistumisia ja menestystä kohti.

Huokaisu.

Kiitos meille kaikille nykyvanhemmille. Me vedämme tätä vanhemmuutta ihan helvetin hyvin. Tai ainakin sinne päin ja se riittää. Onhan se hienoa lukea nuorisobarometreista, että nuoremme ja lapselle voivat keskimääräisesti paremmin kuin koskaan ja sekin vielä, että nuoremme käyttävät päihteitä vähemmän kuin mikään sukupolvi aikaisemmin. Tämä kaikki, vaikka kehumme lapsiamme, emme hakkaa heitä ja muutenkin annamme heille mahdollisuuden jopa unelmoida jostain paremmasta.

Siinä sivussa osa nuorisosta yrittää taistella paremman ja puhtaamman planeetan puolesta. Siis siivota meidän edellisten sukupolvien sotkuja. Samalla kun he pitävät ääntä oman tulevaisuuden puolesta, niin me sotkija-aikuiset vittuilemme heille siitä sosiaalisen median kommenttipalstoilla. Siis samat henkilöt, jotka ovat hyvin huolissaan siitä, että nuoriso ja lapset eivät osaa enää käyttäytyä, koska me nykyajan vanhemmat emme vaan tunnu osaavan kasvattaa heitä.

Paitsi että osaamme. Kollektiivinen olalle taputus meille kaikille nykyajan ”paskoille” vanhemmille. Ja mitä tulee tuohon vanhan kansan narinaan, niin nariskoon nyt sitten, jos sillä tulee itselle parempi mieli. Sehän on tunnetusti hyvä keino lisätä positiivisuutta olemalla korostetun negatiivinen.

Se on sitä entisajan kunnollista ja oikeaa lastenkasvatusmetodia.