Havaintoja parisuhteesta

Kaunis

Teksti: Havaintoja parisuhteesta

Tärkeintä on sisäinen kauneus.

Tuttu klisee, jota on käytetty vuosikymmeniä puhuttaessa ihmisen kauneudesta. En tiedä mitä lause tarkalleen tarkoittaa. Onko sisäisesti kaunis ihminen sellainen, joka kohtelee toisia ihmisiä hyvin ja arvokkaasti? Ihminen, joka omaa kohteliaat käyttäytymissäännöt? Ihminen, joka ei lähtökohtaisesti ole mulkku.

Totta kai ihmisen sisin näkyy jo hänen käyttäytymisestään. Sitä tulee hakeutuneeksi sellaisten ihmisten seuraan, jotka tuntuvat miellyttäviltä ja vastaanottavaisilta. Ihmisiltä, jotka suorastaan kutsuvat luoksensa. Silti parinmuodostustilanteessa tärkeää on myös se miltä ihminen näyttää.

Kauneus on katsojan silmässä, on toinen kulunut klisee. Se pitää paikkansa, sillä jokaisella meillä on oma näkemyksemme ja mieltymyksemme kauneudelle. On silti turha väittää, että vain sisäisellä kauneudella on merkitystä. Itse ainakin valehtelisin, jos väittäisin, että ihastuminen ei vaadi visuaalista stimulointia.

Olen turhautunut vastakkainasettelusta. Siitä, että ulkoinen kauneus olisi jotenkin pois sisäisestä kauneudesta. Siitä, että ihminen joka panostaa ulkonäköönsä (tai on aina ihan vain luonnostaan järjettömän hyvännäköinen) ja haluaa olla ulkoisesti kaunis on merkki ihmisen pinnallisuudesta. Tuntuu, että ihminen joka haluaa säkenöidä ulkonäöllä ja tuoda kauneuttaan esille on suorastaan uhka yhteiskuntarauhalle.

Joillekin ihmisille se tuntuu ainakin olevan uhka. Hyvin paljon kuulee ihmisiltä jotka jollain tavalla ovat liian kauniita tai liian massasta poikkeavia, joutuvan selittelemään ihmisille olemustaan. Heille jopa vittuillaan valitsemastaan tavasta tuoda ulkoista kauneuttaan esille, koska tässä yhteiskunnassa on totuttu olemaan vaatimattomia ja piilossa. Heti kun joku rikkoo totuttua kaavaa alkaa kyräily siitä, että mitä tuokin kuvittelee olevansa.

Miettikää nyt sitä kauheata sananlaskua ”rumat ne vaatteilla koreilee”. Sananlasku edustaa juuri sitä vanhakantaista piilossa pysymisen kulttuuria, että hyvin pukeutumista pitäisi suorastaan hävetä. Ainoa hetki vuorokaudesta jolloin voi olla hyvännäköisenä liikkeellä on pimeällä, jotta ei olemassaolollaan häiritse heitä, joille toisen hyvältä näyttäminen on syy kyräilylle, kateudelle ja pahansuopaisuudelle.

Sitä samaa ajattelutapaa edustaa se, että jos kokee olevansa onnellinen ja rakastunut, niin sen ääneen sanominen aiheuttaa välittömän vastareaktion. Parempi pitää onni omana tietona ja valoisalla verkkarit jalassa. Kotona verhojen takana voi sitten rakastaa ja näyttää helvetin hyvältä, niin ei naapurusto häiriinny.

Voisiko sitä ajatella, että toisille on tärkeämpää kuin toisille näyttää hyvältä ja panostaa siihen? Ehkä he ovat esteetikkoja, joille kauneusarvot ovat usein myös ulkoisia tekijöitä. Ihmisiä, jotka arvostavat kauneutta sekä ihmisissä että ympäristössä. Toisille taas ulkoiset kauneusarvot eivät ole niin tärkeitä. He voivat kävellä julkisilla paikoilla sen näköisinä, että ovat tulleet sinne suoraan viikon jaksolta kellarista. Se suotakoon heille, mutta suotakoon myös ihmisille, jotka haluavat jotain muuta, toteuttaa se muu ilman typerää kyräilyä.

Minulla on kaunis vaimo. Rakastuin häneen jo ennen kuin olin tavannut hänet. En voi kiistää, etteikö hän olisi tehnyt minuun vaikutusta profiilikuvallaan, jossa hän näytti herkältä ja haavoittuvalta. Jumalaisen kauniilta. Rakastuin hänen sanoihinsa ja hänet nähtyäni siihen miltä hän näytti ja miten hän minua kohteli. En minä hänen kanssaan naimisiin olisi mennyt, ellei hän olisi kultaa sisältä. Uskallan silti väittää, että emme olisi alkaneet koskaan tapailla toisiamme, jos emme olisi viehättyneet toisistamme myös ulkoisesti.

Vielä kauniimman rakkaani vartalosta tekee hänen kymmenet leikkausarvet. Moni voisi ajatella, että arvet rikkoisivat jotain ulkoisesti kaunista. Eivät ne riko, sillä vaimoni tapauksessa arvet hänen vartalollaan ovat merkkinä siitä sisäisestä kauneudesta, joka on ehkä syntynyt kaikkien niiden voitettujen kipujen ansoista. Hän on nainen, joka ei häpeä näyttää ulkoista kauneuttaan sen vuoksi, että se häiritsisi jotain toista ihmistä. Hän uskaltaa olla juuri se, joka hän on. Jos hänen tekee mieli meikata itsensä tyrmäävän seksikkääksi, hän tekee sen. Jos hän haluaa lähteä ulos hiukset harjaamatta ja laittamatta, hän tekee sen. Miettimättä sitä, onko se joidenkin muiden mielestä suotavaa vai ei.

Ihminen joka pyrkii hyvään, on lähtökohtaisesti kaunis. Ei kai se ole keneltäkään meiltä pois jos näyttää myös siltä.

Lue myös

X