Havaintoja parisuhteesta

”Ymmärsin vasta eron jälkeen, että mieheni raiskasi minut useasti”

Teksti:
Havaintoja parisuhteesta

”Seurustelin vuosia sitten miehen kanssa, jolle oli normaalia parisuhdetta painostaa seksiin. Joka päivä. Siis jokaikinen päivä. Sen lisäksi, että hän nöyryytti minua kaikkien edessä röyhkeästi. Milloin olin tyhmä, milloin nolo, milloin mitäkin.

Hänen perustelunsa jokapäiväiselle seksille oli se, että ”kaikki muutkin harrastaa joka päivä.” ja hyvän parisuhteen merkki on pelkästään seksin määrä. Ei riittänyt perusteluksi edes lukuisat tutkimukset pariskuntien seksielämästä, onnellisista parisuhteista ja teoriat alkuhuuman laskusta, parisuhteen monipuolisuudesta, erilaisista libidoista ja siitä, että jos hän kohtelisi minua kuin puolisoa eikä nukkea niin saattaisin innostuakin tai yksinkertaisesti se, etten minä halua joka päivä seksiä tai kykene edes siihen varsinkaan kun ei ole muuta läheisyyttä.

Niin naurettavalta kuin se kuulostaakin niin kaivoin kaiken mahdollisen kirjallisen tiedon ja informaation selitykseni tueksi. Jouduin jatkuvasti todistelemaan omaa uskottavuuttani ihan arkisissa asioissa.

Sekään ei riittänyt syyksi kieltäytyä, että olin korkeassa kuumeessa ja puolikuolleena viltin alla. Mikään ei riittänyt hänelle, koska kerta hän on jotain päättänyt niin se asia on fakta ja hän on oikeassa, joten niin täytyisi vain toimia. Hänen halunsa saa tottakai olla jokapäiväistä, mutta kompromissiin hän ei pystynyt tai suostunut.

Suora kieltäytymiseni ei tarkoittanut mitään vaan innosti jankkaamaan ja painostamaan vielä kovemmin. Painostamisen rinnalla hän sai pelottavia raivokohtauksia, jolloin lähti verhot tangoista ja tavarat pöydiltä – niin pahaa teki kun sanoin ”ei”. Niin hauras oli hänen egonsa. Se syö aika saatanasti turvallisuuden tunnetta ja itsetuntoa kun kuuntelee kolme tuntia täyttä huutoa, kiukuttelua ja jalan polkemista siitä, että minun vain täytyy antaa ja olen huono puoliso kun en anna.

Hän kirjaimellisesti kulki perässäni ja painosti, huusi, syyllisti, paiskoi tavaroita, haukkui, käytti minua vastaan asioita, joita olin hänelle luottamuksella kertonut, minun haavojani. Suostuin sitten useammankin kerran seksiin, koska pelkäsin näitä tuntikausia kestäviä raivareita ja aloin tosissani uskomaan, että suostumalla olen hyvä puoliso – nautin siitä tai en.

Siinä sitä sitten maattiin, irtaannuttiin ruumiista ja toivottiin, että se olisi pian ohi. Loppuyö tai loppupäivä meni itseinhossa. Olin likainen ja rikottu, mutta ennen kaikkea huono puoliso, koska en nauttinutkaan vaikkei miestä kiinnostanut se, että nautinko minä vai en. Hänen piti saada mitä hän halusi. Mitälie valtafantasiaa toteutti. Niin kova alfauros hän oli olevinaan.

Hän ei kunnioittanut _mitään_ fyysisiä rajojani. Hän lääppi intiimeiltä alueilta jatkuvasti eikä kuunnellut sanaa ”ei” eikä välittänyt vaikka fyysisestikin laitoin vastaan. Työnsin pois tai suojasin herkkiä alueitani. Hän vain halveksuvasti nauroi tai pyöritteli silmiään. Minun kroppani oli hänen omaisuuttaan. Turvallisessa, tasapainoisessa suhteessa moinen lääppiminen voi olla mukavaa lämmittelyä ja ihanaa, mutta hän koski minuun vain saadakseen seksiä ja näyttääkseen, että hän voitti. Hänelle voittaminen oli tärkeämpää kuin koskemattomuuteni ja turvallisuuden tunteeni.

Muutamankin kerran uskalsin pelosta huolimatta ottaa asian puheeksi ja toivoin, että voisi olla myös seksitöntä läheisyyttä ja jos joskus ”voisit ottaa ennemmin syleilyyn, kainaloon etkä vain lähmiä ja puristella tissejä.”. niin.. noh.. minä olin väärässä, tyhmä kun kehtasinkin kyseenalaistaa häntä ja hän sai taas areenan lyödä minua vyön alle. Hänen aseenaan oli taas ne herkät asiat, joista olin hänelle luottamuksella kertonut. Hänenhän pitäisi olla se ihminen, johon voin luottaa eniten.

Tajusin vasta reilusti myöhemmin eron jälkeen, että tämä mies raiskasi minua jatkuvasti suhteessa. Vaikka itse lopulta suostuin seksiin, se on tapahtunut väsyttämällä, manipuloimalla ja painostamalla, jossa on käytetty pelkoa seurauksista hyväksi. Tämä mies mursi turvallisuuden tunteeni seksin osalta pitkäksi aikaa.  Seuraavissa suhteissa seksistä kieltäytyminen on luonut jopa paniikkikohtauksen kaltaisen tilan ja edelleen vuosia eron jälkeen tunnen valtavaa syyllisyyttä jos ei tee mieli.

Olen kokenut suurta tarvetta esitelmöidä perinpohjin miksi juuri sillä hetkellä en pysty tai tee mieli ja pyytelen vuolaasti anteeksi kuinka nyt pahalta toisesta tuntuu. Puhumattakaan minuun kohdistuvista kaksimielisistä vitseistä, jotka otan monesti painostavina vihjeinä seksiin vaikkei ne ole sitä.

Edelleen tunnen syyllisyyttä kieltäytymisestä ja pidän itseäni huonona puolisona vaikkei nykyinen puolisoni koskaan suuttuisi sellaisesta. Hän ei koskaan laittaisi minua tekemään mitään mitä en halua vaan hän sanoo, että suurinosa seksin nautinnosta tulee siitä, että hän näkee minunkin nauttivan. Ei se määrä vaan laatu.

Hän on turvallinen eikä omista vaan rakastaa. Vuosien saatossa olen saanut haavaani parannettua ja siitä saan olla kiitollinen muun muassa nykyiselle puolisolleni. Tunnistamalla ja tunnustamalla, mitä minulle on tapahtunut ja ettei se ole minun vikani eikä sitä pidä missään tapauksessa hävetä, on auttanut liimaamaan sirpaleita kasaan – enää ei meinaa edes erottaa liiman rajoja, niin ehjäksi olen päässyt.

Kaikille teille, jotka vähänkin pohditte onko kumppaninne käytös hyväksyttävää:

jos suostut seksiin manipuloinnin ja painostuksen myötä, se on silti raiskaus. Jos suostut, mutta koet häpeää ja joudut edes miettimään mitä negatiivisia seurauksia kieltäytymisestä tulisi, se on raiskaus. Tämän kaltaisesta raiskauksesta ei puhuta läheskään tarpeeksi vaan keskitytään suostumuksen antamiseen tai antamatta jättämiseen – joskus suostumus on vain itsesuojelua.

Sinun ei pidä suostua seksiin koskaan vain toisen vuoksi. Ajan myötä raiskauksen raja voi hämärtyä, koska sellaista ei haluaisi uskoa itseään uhrina tai puolisoaan pahana, joten puhukaa ystävillenne, läheisillenne, kelle tahansa luotetulle. Kun sanotat ääneen jollekin miten sinua kohdellaan niin usein tajuat itsekin kuinka kamalalta se kuulostaa ja siten kuinka väärin se on. Puhukaa, puhukaa, puhukaa! Älä jää yksin.”

X