Hyvinvointi

80 prosentilla naisista on sitä – tämän takia selluliittiviha kannattaa unohtaa

Oletko sinäkin oppinut vihaamaan selluliittia? Suurimmalla osalla naisista on selluliittia, eikä siitä ole terveydellistä haittaa. Lihavuustutkija Hannele Harjunen kehottaakin miettimään kriittisesti, mistä selluliittiviha kumpuaa.

Teksti:
Anniina Nirhamo
Kuvat:
Istock

Miksi selluliitista pitäisi päästä eroon? Ei miksikään!

Oletko sinäkin oppinut vihaamaan selluliittia? Suurimmalla osalla naisista on selluliittia, eikä siitä ole terveydellistä haittaa. Lihavuustutkija Hannele Harjunen kehottaakin miettimään kriittisesti, mistä selluliittiviha kumpuaa.

Moni meistä on tuhlannut rahaa selluliittivoiteisiin sekä kuivaharjannut takapuoltaan sen toivossa, että iho tasaantuisi. Juossut ja kyykännyt tai ainakin ajatellut, että iholla näkyvistä muhkuroista pitäisi päästä eroon. Kosmeettista selluliittia on eri arvioiden mukaan 80–90 prosentilla naisista.

Mistä tämä sitten johtuu?

Naisten ihon rakenne on erilainen kuin miesten, joten siksi naisilla iho on usein muhkuraista reisissä, takapuolessa ja vatsassa.

Niin kutsuttua appelsiini-ihoa on myös urheilullisilla, lihaksikkailla, hoikilla ja nuorilla ihmisillä. Miksi selluliittia siis vihataan niin paljon, kun sitä on melkein kaikilla naisilla?

Kauneusihanteet ovat keinoja ohjailla naisia

Lihavuustutkija Hannele Harjunen toteaa, että selluliitti on hyvä esimerkki siitä, miten voimakkaasti vartalonormit hallitsevat elämäämme ja erityisesti naisia. Miehet eivät ole koskaan olleet samalla tavalla yksityiskohtaisesti katseen kohteena, vaan mieskehoja on arvioitu enemmän siitä näkökulmasta, kuinka voimakkaita ne ovat.

Selluliitti on yksi niistä piirteistä, jotka naisen kehossa on merkitty rumaksi ja vääränlaiseksi. Kauneusihanteiden mukainen iho on nuori, sileä ja kimmoisa. Vastaukseksi kauneusteollisuus tarjoaa milloin minkäkinlaisia voiteita ja laihdutustuotteita.

Harjunen muistelee, miten muutama vuosi sitten samaan tapaan mainostettiin erilaisia hoitotuotteita kainaloiden iholle.

– Nämä ovat keinoja ohjailla ja kontrolloida naisia, saada heidät kuluttamaan ja huolehtimaan ulkomuotonsa hyväksyttävyydestä enemmän, Harjunen toteaa.

Selluliitti ei aina ole ollut ongelma

Amerikkalainen toimittaja ja kirjailija Naomi Wolf on paikallistanut, että selluliitin käsite oli ensimmäistä kertaa esillä mediassa Voguen Yhdysvaltain painoksessa 1970-luvulla. Aiemmin tavallisena pidetystä naisen ihon piirteestä tuli silloin ”ongelma”.

Hannele Harjunen toteaa, että Suomessa on taloudellisista syistä tultu vähän myöhässä, mutta 1980-luvulla Suomessakin kulutustottumukset muuttuivat niin, että kauneusbisnes alkoi kukoistaa. 80-luvulla koettiin myös ensimmäinen fitnessbuumi jumppa- ja aerobic-innostuksineen.

Väitöskirjaansa varten Harjunen luki suomalaisten naistenlehtien laihdutusjuttuja 1990-luvun alusta vuosikymmenen loppuun ja totesi, että juttujen määrä kasvoi tuona aikana hurjasti.

Voit käyttää aikasi myös muuhun

Harjunen kehottaa miettimään kriittisesti, miksi me tahdomme selluliitista niin kovasti eroon. Miksi sitä vastaan pitäisi taistella, vaikka se ei uhkaa kenenkään terveyttä?

– Voi miettiä, miten paljon käytämme aikaa ulkonäköömme ja teemme niin sanottua kauneustyötä. Mitä tapahtuisi, jos käyttäisimme sen ajan ja energian johonkin muuhun?

Lähteet: Broadly; Puutio, Salla 2013. Yksilöllisiä toimijoita, julkisia objekteja. Pro gradu -tutkielma. Tampereen yliopisto.

X