Ananas on keventäjän karkki

Ananas tunnetaan maukkaana hedelmänä. Harva tietää, että ananaksen syötävä osa muodostuu yhteen kasvaneista marjoista.

Alun perin Etelä-Amerikasta kotoisin olevan ananaksen esitteli eurooppalaisille Kristoffer Kolumbus, joka törmäsi tähän eksoottiseen hedelmään Guadalupessa ja toi niitä paluumatkalla kotimantereelleen. Sen jälkeen ananas on levinnyt lähes kaikille riittävän lämpöisille alueille Australiaa myöten, ja nykyään suurimmat ananaksen tuottajamaat sijaitsevat Aasiassa, kärkisijoja pitävät Filippiinit ja Thaimaa, Keski-Amerikan Costa Rica on kolmantena. Ananasta myydään meilläkin tuoreena hedelmähyllyssä, mutta virallisesti ananaksen syötävä osa on epähedelmä, joka muodostuu useista yhteen kasvaneista marjoista.

Ananas muistuttaa muodoltaan suurta käpyä jolla on piikikäs pystytukka, mutta puisevasta ulkonäöstään huolimatta se on mehukas, makea ja monipuolinen. Raikkaisiin jälkiruokiin ananas sopii ilman muuta, mutta suolaisempikin ruoka sointuu ananaksen makuun: sitä voi sujauttaa hampurilaisen väliin, pizzan päälle, kanan tai possun kaveriksi ja kesällä grilliin. Voimakkaan makuiset rasvaiset juustot, kuten sinihomejuusto, sopivat mainiosti samalle lautaselle ananaksen kanssa.

Ananas on oikea keventäjän karkki, sillä tuore ananas sisältää noin 60 kaloria 100 grammaa ­kohden ja kuivattukin vain hiukan yli 300 kaloria ‒ vertailun vuoksi mainittakoon vaikka maitosuklaa, jossa kaloreita on sadassa grammassa noin 550 ja terveellistä kaakaotakin melko vähän. Kuivatussa ananaksessa makeus tiivistyy, joten makeannälän taltuttamiseen ei monta suupalaa tarvita.

Tuore ananas on raakana kova ja vihertävä, kypsänä pehmeä ja kellanruskea. Vihreä ananas kypsyy keittiön pöydällä muutamassa päivässä syömäkelpoiseksi. Jos kypsää hedelmää ei syödä heti, se kannattaa siirtää viileään, jotta se ei kypsy liikaa. Säilykeananakset tulee siirtää toiseen astiaan, jos niitä säilytetään avaamisen jälkeen, sillä avatusta purkista voi irrota haitallisia yhdisteitä.

Ananas sisältää erityisen paljon mangaania ja C-vitamiinia sekä runsain määrin ravintokuitua, joka antaa kylläisen olon ja edistää suoliston toimintaa. Ananaksella on diureettinen vaikutus eli se kiihdyttää nesteen poistumista kehosta, joka laskee turvotuksia ja keventää oloa. Ylensyönnin aiheuttama turvotus, varsinkin jos on syöty liharuokaa, voi myös helpottua ananaksen avulla. Ananas sisältää nimittäin bromelaiini-nimistä proteiineja hajottavaa entsyymiä, joka tukee ruoansulatuselimistön toimintaa. Närästyksen poltetta puolestaan voi lievittää ananaksen sisältämä glutamiini, joka suojaa mahalaukun limakalvoa.

Bromelaiinilla tunnetaan muitakin terveyshyötyjä kuin ähkyn helpotus, sillä sen on todettu rauhoittavan tulehdusta ja lievittävän kipua. Bromelaiini voi esimerkiksi hillitä allergisia reaktioita, nopeuttaa mustelmien paranemista, lievittää nivel- ja lihaskipuja sekä suun, nenän ja sivuonteloiden tulehduksia. Purkkiananaksessa bromelaiinia on kuitenkin niukasti, tuoreessakin melko vähän, ja terapeuttisia vaikutuksia on saatu lähinnä runsaasti bromelaiinia sisältävillä puristeilla tai kapseleilla. Tuoreesta ananaksesta saa enemmän bromelaiinia syömällä myös keskiosan, joka on hieman puisevampi kuin kuoren alla oleva hedelmäliha, mutta aivan syömäkelpoista tavaraa.

Ihokin tykkää ananaksesta. Alfahydroksihapot ovat luonnossa esiintyviä happoja, jotka edistävät solujen uusiutumista ja vauhdittavat kollageenituotantoa jolloin ihon ylimmät kerrokset vahvistuvat ja ihon elastisuus paranee. Usein myös ihon väri kirkastuu AHA-hapoilla, esimerkiksi iän myötä iholle syntyvät valovauriot vaalenevat. Ananasta voi murskata kotikasvonaamioon tai käyttää kuuriluonteisesti ananasmehua kasvoveden korvikkeena ‒ ja yli jääneet ihonhoitotuotteet voi pistellä poskeensa!

Asiantuntijana dosentti Yvonne Holm, Farmaseuttisen biologian osasto, Helsingin yliopisto.

Teksti: Anu Holopainen