Apua virtsankarkailuun - 10 kysymystä

Päivärytmiä ei pidä suunnitella vessareissujen mukaan, sillä tehokkaita lääkkeitä ja hoitokeinoja virtsankarkailuun löytyy.

1. Mikä on yliaktiivinen virtsarakko?

Se on vaiva, jossa virtsarakko alkaa supistella omia aikojaan, ja tulee kiire vessaan. Vessassa pitää käydä useammin kuin 8-10 kertaa päivässä, ja myös yöllä useaan otteeseen. Noin kolmasosalla oireyhtymään liittyy pakkovirtsankarkailua. Vaivasta kärsii kahdeksan prosenttia aikuisväestöstä.

2. Voiko sitä estää?

Lantionpohjan lihakset kannattaa pitää harjoittelulla hyvässä kunnossa, mutta kaikkia sekään ei auta. Vaiva lisääntyy iän myötä, kun verenkierto heikkenee. Vaihdevuosi-iässä tautia voi ehkäistä aloittamalla estrogeenipaikallishoito emättimeen. Se paksuntaa emättimen limakalvon lisäksi virtsaputken limakalvoa, jolloin virtsaputken verenkierto vilkastuu. Paikallishoito ei lisää rintasyövän riskiä. Sitä voivat käyttää myös rintasyövän sairastaneet. Se ei kuitenkaan sovi rintasyöpäpotilaille, joita hoidetaan aromataasinestäjillä.

3. Miten vaivaa hoidetaan?

Ensisijainen hoito on omatoiminen lantionpohjan lihasten harjoittelu. Tähän on saatavissa hyviä jumppaohjeita. Rakkoa voidaan myös kouluttaa. Tavoitteena on, että pissalla ei käydä alle kahden tunnin välein. Jos käy vessassa liian usein, virtsarakko kutistuu ja syntyy kierre. Joskus tarvitaan myös sähköärsytyshoitoa, jossa häpyhermoa ärsyttämällä pyritään rentouttamaan rakkolihasta. Hoitoa annetaan isommissa sairaaloissa ja yksityisesti. Vaihdevuosi-ikäisillä naisilla aloitetaan estrogeenihoito, jossa emättimeen viedään estrogeenitabletti, -puikko tai -voidetta.

4. Milloin kannattaa käyttää lääkkeitä?

Lääkkeitä on syytä käyttää, ellei saa apua edellä mainituista keinoista. Lääkkeiden avulla myös rakon kouluttaminen onnistuu paremmin. Virtsarakkoa rauhoittavat eli antikolinergiset lääkkeet lisäävät rakon toiminnallista tilavuutta ja vähentävät sen tahatonta supistelua. Yövirtsaisuutta vähennetään antidiureettisella hormonilla.

5. Millaista apua lääkkeistä saadaan?

Lääkkeet eivät vie vaivaa kokonaan pois, mutta virtsankarkailukertojen määrä pienenee ja vessassa juokseminen vähenee. Antikolinergisiä lääkkeitä on markkinoilla useita. Tablettien lisäksi on saatavana ihon kautta imeytyvä laastari.

6. Onko lääkkeillä sivuvaikutuksia?

Lääkkeiden tavallisin sivuvaikutus on suun kuivuminen. Muita ovat ummetus, näköhäiriöt, huimaus, virtsaumpi sekä havainto- ja käsityskyvyn heikkeneminen. Tämä on muistettava etenkin vanhuksilla. Paras lääke löytyy kokeilemalla. Ensin lääkettä pitää käyttää säännöllisesti, jotta rakko tottuu aikaisempaa pitempiin virtsaamisväleihin. Jo 2-4 viikon päästä alkaa huomata vaikutuksen. Myöhemmin lääkettä voi ottaa ennen tilanteita, jolloin on vaikea päästä vessaan.

7. Miten ponnistuskarkailu eroaa pakkokarkailusta?

Siinä virtsa karkaa vatsaontelon sisäisen paineen kohotessa eli esimerkiksi yskäistessä, aivastaessatai jotain painavaa nostaessa. Joillakin pissa saattaa karata kävellessä tai tuolista noustessa. Ponnistuskarkailu johtuu virtsaputken ympäristön tukikudoksen heikkenemisestä tai virtsaputken sulkijalihaksen heikkoudesta. Valtaosa naisten virtsankarkailusta kuuluu tähän ryhmään. Sille altistavat raskaus, synnytys, estrogeenin hiipuminen vaihdevuosien myötä sekä ylipaino. Painon pudottaminen vähentää karkailua. Jos pääsee normaalipainoon, lievä karkailu voi loppua kokonaan. Sekamuotoisessa inkontinenssissa on piirteitä sekä pakko- että ponnistuskarkailusta. On olemassa myös ylivuotoinkontinenssia, jonka syy on naisilla yleensä virtsarakon laskeuma ja miehillä eturauhasen liikakasvu.

8. Miten ponnistuskarkailua hoidetaan?

Ensivaiheen hoitona käytetään samoja keinoja kuin pakkokarkailussa. Ponnistuskarkailuun ei ole olemassa kunnollista lääkehoitoa. Ainoastaan ponnistukseen liittyvää karkailua voidaan korjata leikkauksella, jossa virtsaputki tuetaan keskiosastaan nauhalla. Toimenpide tehdään päiväkirurgisesti paikallispuudutuksessa. Suomessa on ollut pitkään käytössä TVT-leikkaus (tension-free vaginal tape), jonka rinnalla käytetään nykyään niin sanottua transobturatorista tekniikkaa. Suurin osa potilaista kotiutuu samana päivänä sairaalasta. Sairauslomaa tarvitaan noin kymmenen päivää.

9. Millaisia tuloksia leikkauksilla on saatu?

Vain TVT:stä on pitkäaikaisia tuloksia. Ne ovat erittäin hyviä: 85-97 prosentilla potilaista virtsan karkaaminen loppuu kokonaan. Vakavia komplikaatioita on harvoin. Transobturatoristen leikkausten etuna on vakavien suoli- ja suurten suonten vaurioiden riskin väheneminen.

10. Onko virtsankarkailu naisten ongelma?

Suurin osa virtsankarkailusta on ponnistuskarkailua, johon raskaus ja synnytys altistavat. Yliaktiivinen rakko on yleinen myös miehillä, ja estrogeenihoitoa lukuun ottamatta heitä voidaan hoitaa samalla tavalla kuin naisia.

Asiantuntijana gynekologisen endoskopian erikoislääkäri Eija Laurikainen, TYKS

Teksti: Merja Perttula