Avioero edessä, taas

Käykö ero helpommin, jos on ennenkin eronnut? Mistä tietää, kannattaako vielä yrittää? Ja jos eroon päätyy, mitä siitä voi oppia?

Rakkaudessa pettynyt muusikko Mariska sanoi syksyllä naistenlehdessä, että eroaminen käy kerta kerralta helpommin: ”Mitä useammin olen eronnut, sitä helpommaksi eroaminen on muuttunut. Tiedän, että selviän yksinkin.”

Onko näin – onko eroaminen kerta kerralta helpompaa?

 Johannan mielestä ei. Nelikymppinen Johanna harkitsee parhaillaan eroa ja kokee, että kynnys erota päinvastoin nousee, kun takana on jo yksi ero – ja kun erossa on mukana lapsia.

”Olen naimisissa uuden miehen kanssa, vaikka ensimmäisen eroni jälkeen vannoin, että en koskaan mene enää naimisiin. Takaraivossa jokin sanoo, että jos tämä ei ala toimia, niin kannattaako väkisin yrittää. Paine pysyä uudessa suhteessa on kuitenkin kova, kun on jo kerran eronnut. On niin paljon hyvääkin, kuten tukena olevat läheiset.”

Perhe- ja psykoterapeutti Kaarina Vanhanen tietää, että eroaminen ei välttämättä muutu helpommaksi, vaikka siitä olisi jo kokemusta. Vaikka eroaminen on nykypäivänä yleistä, ensimmäistäkin eroa hävetään.

– Ihmiselle on usein kivuliasta myöntää epäonnistuneensa. Epäonnistumiseen liittyy usein myös sosiaalista häpeää, toteaa Vanhanen.

Mitä muut ajattelisivat?

Erossa joutuu kohtaamaan ihmisten ihmetyksen: Mitä vanhempani sanovat? Entä sukulaiset, läheiset ja tuttavat?

– Joskus  ympäristön paineen vuoksi jäädään suhteeseen, johon ei kannattaisi jäädä, sanoo Kaarina Vanhanen.

Kulissiliitoissa terapeutti ei näe järkeä.

– Aikuisena pitäisi olla vapautta valita rakkauteen liittyvissä asioissa. Se voi olla vaikeaa, jos esimerkiksi lapsuudessa on kokenut jääneensä vaille  ihmissuhteissa, sanoo Vanhanen.

”Pakko vaan niellä paha olo ja lopettaa itsekäs ajattelu. Mitä kaikki ajattelisivat, jos päättäisin taas erota? Olisin todellakin suvun epäonnistuja. Ei kai muillakaan aina ole niin helppoa ja ihanaa parisuhteissaan”, pohtii Johanna.

– Ihmisten ihmetys on vain kohdattava. Kaikille ei tarvitse eikä voi olla mieleen, muistuttaa Kaarina Vanhanen.

Entä ne lapset?

”Jos ei olisi lapsia, olisin jo eronnut. Se on selvää! Mutta kun täytyy niitäkin ajatella ja kaikkia tässä ympärillä,” Johanna miettii.

Niin, entä lapset? Usein erolle otetaan lasten vuoksi aikalisää ja lasketaan rimaa sen suhteen, mihin ollaan tyytyväisiä. Jos tämä ei suuresti haittaa perheen elämää, voi ratkaisu toimiakin.

– Lapset ovat vanhemmille rakkaita, joten vanhemmat ajattelevat heidän etuaan usein enemmän kuin omaansa. Samalla pitää kuitenkin muistaa, että äiti ja isä antavat omassa suhteessaan parisuhteen mallin lapselle. Kannattaa pohtia, onko oma esimerkki hyvä kasvualusta. Minkälaisen mallin lapsi siitä saa?

Siksi lasten takia kannattaa yrittää enemmän, mutta ei loputtomasti.

– Itseään ei voi täysin unohtaa. Ero täytyy kuitenkin käsitellä lasten kanssa, vaikka he olisivat jo isojakin. Lapsille ei saa jäädä kuvaa, että kaikki oli tyhjän päällä, saati että ero oli heidän syytään. Eroa ei saa jättää painolastiksi lasten harteille, hankaloittamaan heidän tulevia ihmissuhteitaan, Vanhanen muistuttaa.

Eroamisen tuskan tietävällä Kirsillä, 53, on tästä selkeä näkemys: ”Lasten vuoksi ei kannata sinnitellä huonossa suhteessa, sillä lapset eivät ole tyhmiä. He näkevät, tuntevat ja kuulevat kärsimyksen puhumattomuuden takana ja syyllistävät lopulta itseään.”

Lähteä vai jäädä?

”Tietenkin olisi järkevämpää erota kuin roikkua suhteessa, joka ei toimi. Yritän kuitenkin kaikkeni, jotta ei tarvitsisi erota. Olen tarkkaillut toimintamallejani ja muuttanut niitä, jotka olen tunnistanut virheellisiksi. Hyväksyn toisen sellaisena kuin hän on. Tuntuu kuitenkin, että olen ainoa, joka panostaa tähän suhteeseen ja yrittää ajatella toisenkin tunteita”, kertoo Johanna.

Kun yhdessä on luvannut pysyä, voi kiltti ihminen pysytellä yhdessä velvollisuudentunteesta. Joskus eroamista puoltavat syyt ovat kuitenkin niin syvät, että kiltteyden kaavasta tai epäonnistumisen pelosta on ravisteltava itsensä irti oman hyvinvointinsa tähden.

Ennen eropäätöstä Vanhanen neuvoo vielä pohtimaan, voisiko suhteen toimivuutta parantaa. Onko korjausliikkeitä yritetty tehdä? Onko haettu ammattiapua?

Jos suhdetta on yritetty saada toimivaksi yksin, yhdessä ja avun kera, voi olla parempi erota. Puhumattakaan suhteista, joihin liittyy esimerkiksi fyysistä tai henkistä väkivaltaa.

– Milloin on aika lähteä? Milloin kannattaisi vielä yrittää? Se on jokaisen itsensä pohdittava. Yksi tarvitsee jäitä hattuun ja toinen rohkeutta uskaltaa erota. On kuitenkin rohkeampaa erota kuin jäädä huonoon parisuhteeseen, sanoo Kaarina Vanhanen. Johannan ja Kirsin nimet on muutettu.

Asiantuntijana psykoterapeutti Kaarina Vanhanen.

Teksti: Taru Jussila