Hyvinvointi

Emilia Vuorisalmi pelaa tennistä mieluiten miesten kanssa: ”Saan kiksejä voittamisesta”

Lääkäri ja rakkaustohtori Emilia Vuorisalmen kilpailuvietti hyrähtää usein käyntiin, vaikka hän olisi päättänyt ottaa pelin rennosti. – Pelaan mieluiten miesten kanssa, sillä heistä saan hyvän vastuksen, hän sanoo.

Teksti:
Elisa Hurtig
Kuvat:
Heli Hirvelä/Otavamedia

– Vaikka 11-vuotias tyttäreni on sanonut, ettei ole palloihminen, toivon, että jonain päivänä voisimme edes hieman pallotella yhdessä, Emilia Vuorisalmi haaveilee.

Lääkäri ja rakkaustohtori Emilia Vuorisalmen kilpailuvietti hyrähtää usein käyntiin, vaikka hän olisi päättänyt ottaa pelin rennosti. – Pelaan mieluiten miesten kanssa, sillä heistä saan hyvän vastuksen, hän sanoo.

Tasavertainen vastustaja, kaunis ilma, hyvä kenttä, tiukka matsi ja sen verran aikaa, että pelin jälkeen ehtii istahtaa alas ja nauttia hyvät juomat. Sitä on tennis parhaimmillaan.

Asuin lapsena Vehmaalla, jossa ei harrastusmahdollisuuksia juuri ollut. Siksi olen kiitollinen äidilleni, joka kuskasi minua ja siskoani neljänkymmenen kilometrin päähän tennishallille treeneihin. Muistan, miten menimme ensimmäisiin harjoituksiin vanhat puumailat kainalossa, mutta kun kipinä syttyi, kävimme ostamassa nykyaikaiset pelivälineet.

Kehityin pelaamisessa nopeasti, ja valmentajani sanoi, että voisin päästä lajissa pitkälle. Tennisseura meni kuitenkin kriittisellä hetkellä konkurssiin, joten lopetin tenniksen joksikin aikaa. Kymmenen vuotta sitten aloin pelata uudelleen ja ilokseni huomasin, että tauosta huolimatta sain pian pelistä kiinni.

”Ystäväni naureskelevat kilpailuhenkisyydelleni”

Tennis vaatii ajattelutyötä, sillä onnistuakseen täytyy tehdä koko ajan pieniä strategisia päätöksiä. Se on yksi lajin parhaita puolia: eipä tule mietittyä työasioita. Olen luonteeltani temperamenttinen, joten nopeat pallopelit sopivat minulle. Tosin, jos tenniksessä lyödään liian kauan pelkästään pitkiä lyöntejä, kyllästyn. Haluan, että kentällä tapahtuu koko ajan jotain. Olen aggressiivinen pelaaja ja nousen helposti verkolle tekemään ratkaisuja.

Pelaan mieluusti miesten kanssa, sillä heistä saan hyvän vastuksen. Miesten tavoin tykkään lyödä lujaa. Onneksi kavereissani on myös naisia, jotka pelaavat samalla tyylillä kuin minä. Mimmien kesken saattaa tosin käydä niin, että pelaaminen menee jutteluksi.

Ystäväni naureskelevat kilpailuhenkisyydelleni. Olipa kyseessä mikä tahansa pallopeli, saan kiksejä voittamisesta. Nykyään osaan pelata leikkimielisestikin, enkä hätkähdä häviötä. Joskus käy kuitenkin niin, että päätän ottaa tennispelin letkeänä pallotteluna, mutta jos aistin, että pelikaverini on tosissaan, olen välittömästi kisassa mukana.

Harrastukseni vuoksi olen tavannut kiinnostavia ihmisiä ja pelatessani opin vastustajan luonteesta paljon.

”Hermoni menevät, jos lyönnit eivät kulje”

Suomen ilmasto rajoittaa harrastustani: en viihdy sisähalleissa. Pelaan lähinnä kesäisin, ja se on harmi, sillä kausi jää väistämättä lyhyeksi. Ulkona minua ei haittaa, vaikkei keli olisi täydellinen. Viileässä säässä on mukava pelata, eikä pieni sadekaan häiritse. Kova tuuli tosin saattaa sotkea pelin.

Hermoni menevät, jos lyönnit eivät kulje. Vaikka olen pelannut pitkään, syöttäminen on minulle edelleen vaikeaa, ja haaveilen, että saisin hiottua syöttöni täydelliseksi. Olen osallistunut monena kesänä Jari Hedmanin järjestämälle tenniskurssille Hangossa. Viikonlopun ajan pelaamme niin intensiivisesti, että keho on kurssin jälkeen pitkään jumissa.

Joka vuosi kurssin jälkeen päätän, että alan käydä kaksi kertaa viikossa pelaamassa. Ei ole vielä onnistunut. On silti kiva huomata, että vaikka pitäisin taukoa, pohja on kunnossa.

”En ole välineurheilija, mutta kengistä olen tarkka”

Tennis on hieman elitistinen laji. Huomaan sen, kun menen Helsingissä Kalastajatorpalle, jossa on täydelliset kentät ja niiden vieressä hieno tennisklubi. Pidän glamourista, mutta sillä on varjopuolensa: hinta rajoittaa monen harrastushaaveita. Itsekin usein mietin, raaskinko maksaa kolmekymmentä euroa tunnin vuorosta. Onneksi halvempiakin kenttiä löytyy. Olen iloinen, että mökkimme viereen on rakennettu uusi kenttä, jossa saa pelata ilmaiseksi.

Välineurheilija en ole. Olen sitä mieltä, että mieluummin vähän huonommat välineet kuin kaikki viimeisen päälle. Kannan mailaani käsilaukussa tenniskassin sijaan, ja olen nähnyt, että myös Jarkko Nieminen kuljettaa nykyään mailaa tavallisessa nahkalaukussa. Kengistä olen tarkka: niissä pitää olla hyvät iskunvaimennin ja istuvuus. Täydellistä mailaa en ole puumailan jälkeen joutunut metsästämään. Ne ovat yleensä löytäneet minut.

Lue myös:

Emilia Vuorisalmi: ”Vain fyysinen kosketus saa minut täysin rauhoittumaan”

Lääkäri Emilia Vuorisalmi: Kehon signaalit auttavat sen oikean löytämisessä – 9 vinkkiä

Jari Hedman – Kiinnostaisiko sinua treenata tennistä huippuvalmentajan opissa?

Löydä motivaatio liikuntaan – 10 vinkkiä

X